Turkka Keinonen: The ethics of design for user needs. Routledge, 2025. 166 s.
Nyt kun ihmiskeskeisen – käyttäjälähtöisen – muotoilun kolmekymmentä vuotta kestänyt paradigma lähestyy käännekohtaansa, professori Keinonen antaa tälle muotoilun lähestymistavalle ja puheelle aimo tuuppauksen eettisen filosofian syvyyksiin.
Turkka Keinonen on Aalto-yliopiston Taiteiden, muotoilun ja arkkitehtuurin korkeakoulun professori. Aikaisemmin hän on tehnyt muotoilua puhelintehdas Nokialla – käyttäjän tarpeita tutkien. Viime vuodet hänen ”lempiprojektinsa” on ollut pohtia käyttäjän tarpeiden selvittämisen ja hyödyntämisen moraalista oikeutusta.
Kirjan design on omaperäinen: Keinonen väittelee omatuntonsa kanssa. Omatunto soimaa Muotoilijaa siitä, että hän – tutkiessaan käyttäjien tarpeita innovaatioiden tuottamiseksi – itse asiassa varastaa käyttäjiltä, tutkimiltaan ihmisiltä; tarpeiden tyydyttäminen ei yksin tarjoa riittävää moraalista perustetta. Tätä provokatiivista väitettä Keinonen pohtii hyödyntämällä erilaisia eettisiä lähestymistapoja: mm. tarpeiden etiikka, klassinen utilitarismi, libertaarinen filosofia ja oikeuden teoria.
Omatunto väittää, että muotoilija (Keinonen) ajattelee auttavansa käyttäjiä, mutta itse asiassa varastaa heiltä, hämmentäen sitä mikä on arvokasta heille ja useimmiten; auttaa lähinnä itseään menestymään muotoilijana.
Muotoilija puolustautuu mallikkaasti, mutta ei tietenkään tarjoa mitään patenttiratkaisua eettiseen dilemmaan. “…, we must engage in deliberative user needs capture that carefully considers the case-specific opportunities to help in a solution-driven manner together with the internal good of design evolving as a practice. Our needs capture helps the design community through opportunistic gathering of recognition and resources, through deliberative virtuous needs capture combining helping users and facilitating our own learning, and through performative and dogmatic user needs capture which makes statements”.
Käyttäjälähtöinen muotoilukeskustelu tarvitsee päivitystä. Tämä kirja tarjoaa tähän mainion lähtökohdan. Keinonen on rajannut vain käyttäjän tarpeiden tutkimuksen ja käyttäjän kanssa yhdessä (co-design) tehtävän muotoilun pohdintaansa, toki tiedostaen muotoilutoiminnan monet muut lähestymistavat ja osapuolet markkinataloudessa. Kirja kuitenkin haastaa – käyttäjälähtöisen ajattelun uskovaisten lisäksi – myös nämä muut muotoilusta ja/tai filosofiasta kiinnostuneet.
Muotoilija Keinosen ja Omatunnon keskustelu on paikon sarkastista ja lakonista naljailua, jossa omatunto hakee aukkoja käyttäjälähtöisen muotoilun eettisestä oikeutuksesta ja muotoilija yrittää perustella toimintaansa, mutta yrittää myös tosissaan kehittää ajatteluaan. Paikoin puheenvuorot ovat yli sivun pituisia sitkeyttä lukijalta vaativia monologeja. Kirjan valittu muoto ei ole käyttäjäystävällinen, jos sellaiseksi näkee hyppien luettavan, nopeasti sisäistettävän ja helposti kiteytettävän formaatin. No, tämä on filosofiaa. Välillä teksti on viihdyttävää, ellei jopa hauskaa luettavaa.
Kirjan kansikuva lienee Keinosen piirtämä opiskeluaikainen muoto- ja rakennetutkielma?