Aalto yliopiston Väre: muurahaispesä!
“Muurahaispesä”, sanoo muotoilun lehtori Simo Puintila (kuvassa oikealla).
“Aikaisemmin vastustin Otaniemeen kampukselle tuloa, mutta nyt alkaa näyttää hyvältä. Otaniemi paikkana tuntuu oikealta kampukselta – ja muotoilu on nyt sen keskellä. Uusi rakennus on suunniteltu niin, että satunaisia tapaamia tapahtuu”. Jatka lukemista “Aalto yliopiston Väre: muurahaispesä!”
Muotoiluosaamisen X-, I- ja T-strategiat
Kenen siiloon kuuluu laukun muotoilu?
Laukkufirma Golla hakee palvelukseensa teollista muotoilijaa, jota kiinnostaa muoti ja kankaat (ks. ilmoitus).
Muoti ja kankaat ovat perinteisesti olleet vaatetuksen tai tekstiilin osaamista.
Toimitusjohtaja Petri Kähkönen, miksi Golla hakee juuri teollista muotoilijaa? Jatka lukemista “Muotoiluosaamisen X-, I- ja T-strategiat”
13 syytä, miksi EI opiskella muotoilua
kuva: Lopputyöni TAIKissa 1990: Tuoteskanneri heikkonäköisille
- Muotoilu on epäammatti, kuten opettaminen tai toimittaminen. Kuka tahansa voi julistautua designeriksi ja alkaa tehdä muotoilua. Institutionalisoidut ammatit (tuomari, lääkäri ja pappi) nauttivat yleistä arvostusta.
Muistoja tulevaisuudesta
Muistoja tulevaisuudesta (pdf, 5 Mt, esitykseni Kirjastopäivillä 2018)
Aivot suhtautuvat ideoihin ja suunnitelmiin aivan kuten kokemuksiin ja muistoihin: suodattamaan informaatiota ja ohjaamaan päätöksentekoa. Nämä tulevaisuuden muistot voivat johtaa uusiin toiveisiin ja haluihin. (Marzano 2005.)
”Aidossa työssä ja taiteessa me joudumme luomaan vailla ulkopuolista tietoa siitä, mitä ja miten tulee toimia”, sanoo Risto Ahti (2006). Runoilija viittaa ilmeisesti Humen (1839) giljotiinina tunnettuun periaatteeseen, joka mukaan siitä, miten asiat ovat, ei voida päätellä sitä, miten asioiden pitäisi olla.
Muotoilija tai kehittäjä tuntee edellä mainitun dilemman omakohtaisesti: jotain on tehtävä, mutta ei voi tietää mitä tehdä.
Rationaalinen normatiivinen tuotekehitysprosessi ei auta meitä eteenpäin. Kehittäminen ja yrittäminen ovat sattumaa ja sähläystä.
Jos tarkeastelen kehittämistä Karl Weickin (1995) Sensemaking lähestymistavan kautta, päädyn seuraaviin suosituksiin:
- muotoile ensin itsesi: tuote tulee perässä
- aloita sillä mitä sinulla on
- tee pieniä vedonlyöntejä – kokeiluita
- kehitä jollain muulla tavalla kuin sinulle tutulla
- jokainen tilanne on omansa
- luo positiivinen illuusio – jopa itsepetos myös
- kaikki muotoilee organisaatiossa
- sisältö muovautuu koko ajan – päädyt jonnekin muualle kuin oli tarkoitus
Projektipäällikön näkökulmasta edellä mainitut ohjeet ovat juuri sitä mitä projektinhallinnalla pyritään välttämään. Jäljelle jää vain epävarmaa säheltämistä ja improvisointia.
Muotoilija tehtävä on luoda tulevaisuuden visioita, jotka ehdottavat millainen tulevaisuus voisi olla. Kaikkien aikojen muotoilijasankari Raymond Loewy (1951) puhui MAYA-periaatteesta (most advanced yet acceptable). Hyvä visio koettelee siis hyväksyttävyyden rajoja.
Autoteollisuus tuo esille konseptiautoja, joiden avulla tutkitaan visioiden hyväksyttävyyttä. Vaatetusteollisuus tekee saman catwalkeilla. Mielikuvitellaan utopiaa: millaisessa maailmassa haluamme elää? Mikä on mahdollista, mikä toivottavaa?
Savonian (muotoilu) ja UEFin (innovaatiojohtaminen) taiteellinen ja tutkimuksellinen perfomanssi TIS hakee uusia käytäntöjä innovaatioiden luomiseen (www.terveysinnovaatiostudio.fi). Tulevaisuuteen suuntautuneiden visioivien projektien kautta tutkitaan sitä, millaista terveysteknologiaa me haluamme.
Studio itsessään tavoittelee ennennäkemättömiä tapoja tuottaa uusia tuotteita ja palveluita terveydenhuollon alueella.
Perfomanssin motto on ”fake it till you make it”. Roolipelin kaltaisen toiminnan kautta – leikkimällä ja kuvittelemalla – voidaan saavuttaa todellinen tavoite.
Kuten Aristoteles sanoo: ”jos haluat virtuoosiksi, käyttäydy kuten virtuoosi käyttäytyisi”.