Onko Suomi entinen muotoilun suurvalta, kysyi Ylen Kulttuuriykkönen viime perjantaina (21.5.2021). Vesa Kytöojan juontamassa ohjelmassa maallikot (yrittäjä, mainonnan ja markkinoinnin suunnittelija sekä elokuvakriitikko) keskustelivat muotoilun tilanteesta Suomessa.
Mainiota, että ei-muotoilijat puhuvat muotoilusta. Lisää tätä puhetta!
Paitsi, että keskustelu lähti heti pois jengoilta. Kun Wirkkala, Sarpaneva ja Aalto olivat tulleet mainituiksi, puhe siirtyi Ikeaan. Ohjelmassa ei keskusteltukaan muotoilusta Suomessa, vaan suomalaisesta teollisesta tuotannosta, joka tunnetusti välttelee kuluttajatuotteita.
Mistä puhumme, kun puhumme muotoilusta?
John Hesketin kuuluisan, kenties kieli poskessa muotoilullun, määritelmän mukaan ”design is to design a design to produce a design”.
Muotoilu on esteettisestä näkökulmasta lähestyvä suunnitelma tuotteesta, siten vielä aina jotain keskeneräistä. Valmiissa tuotteessa muotoilu on vain pieni ja vaikeasti määriteltävä ulottuvuus laajassa tuotantotaloudellisessa kokonaisuudessa.
Muotoilun suurvalta?
Suomi ei ole muotoilun suurvalta, olemme kuluttajatuotteiden muotoilun ja tuottamisen banaanivaltio. Suomi sijoittuu viimeisimmässä A‘Design rankingissa sijalle 24, Ukrainan ja Norjan väliin. Kiina on ehdoton ykkönen, tietenkin.
Toivo ei ole kuitenkaan aivan menetetty. Kauppalehden toimittaja Merja Mähkä nostaa artikkelissaan (25.5.2021) esille Helsingin pörssissä ”kansainvälisessä nosteessa olevia supermielenkiintoisia kuluttajatuoteyhtiöitä”, kuten Harvia, Orthex ja Marimekko. Nämä yritykset osaavat myydä ulkomaisille kuluttajille, vaikka sitä on vaikea uskoa, suomalaisia kun ollaan, sanoo Mähkä.
Virkistävästi, sijoittavalle kansalle kohdennettu artikkeli ei puhu sanaakaan muotoilusta.
Onko Suomi sitten muotoilullisen suunnittelun (tautologiaa…) suurvalta?
Ei, koska Suomessa muotoillaan vähän tuotteita, kuluttajille tai teollisuudelle. Muotoilun suuruus on sidottu teolliseen tuotantoon, oli se sitten massatuotantoa tai piensarjoja.
Onko suomalainen muotoilu edes jotenkin merkittävää, kenties laadukasta, nykypäivänä? Vai onko kuva suomalaisen muotoilun erinomaisuudesta myytti, totena pidetty kertomus tai uskomus, joka ei pidä paikkaansa?