Joko muotoiluajattelu meni?

Viime vuosikymmen oli termin muotoiluajattelu nousua. Googlen Ngram -palvelu, joka laskee, miten paljon valittuna ajanjaksona on julkaistu kirjoja, joiden nimessä on design thinking. Käyrä on eksponentiaalinen, ainakin vuoteen 2019 asti.

Kirjojen nimissä samoin service design on kokenut voimakkaan nousun. Luonnollisesti industrial design ei ole myyvä kirjan nimessä enää.

1900-2019 kirjojen nimissä

Muotoiluajattelu ymmärretään tänään tarkoittavan muotoilun käyttöä tai muotoilulähtöistä lähestymistä liiketoiminnan, johtamisen ja jopa sosiaalisen innovaatiotoiminnan puheenparressa (Cross 2023). Aihepiirin kirjoja kutsutaan usein käsikirjoiksi, työkalulaatikoiksi, työkirjoiksi tai pelikirjoiksi, jotka tarjoavat how-to-do-ohjeita muotoiluajatteluun.

Muotoiluajattelun nousu

Vuosi 2009 ja Martinin” The Design of Business”, Brownin ”Change by Design” ja Lockwoodin ”Design Thinking: Integrating innovation, customer experience and brand value” ja aloittivat varsinaisen muotoiluajattelun kultakauden.

Samaan aikaan muotoilun konsulttitoimistot IDEON johdolla toivat termin omaan markkinointiinsa.

Ettei vaan Applen iPhonen julkaisu vuonna 2007 herättänyt liiketoimintayhteisön huomion muotoilun hyötyihin, kysyy Nigel Cross artikkelissaan, johon tämäkin kirjoitus pohjautuu.

Aina ajan henkeä seuraava professori Satu Miettinen toimitti Muotoiluajattelu -nimisen kirjan vuonna 2014. Vihdoinkin muotoilijoilla oli näppärältä kuulostava termi sille mitä me teemme. Prosessi on helppo kuvata tuplatimantti-kaaviolla ja mukavia menetelmiä löytyy käsikirjoista.

Samaan aikaan palvelumuotoilu, jonka Mikko Koivisto lanseerasi Suomeen gradussaan jo vuonna 2007, viitoitti muotoiluajattelulle uutta aluetta haltuun otettavaksi.

Tietenkin, osa muotoilun tutkijoista pillastui muotoiluajattelu-termin käyttämisestä kuvaamaan tätä mekanisoitua prosessia ja työkalupakkia, joka vähättelee ammattimaisten muotoilijoiden laajaa tietoa, taitoa ja asiantuntemusta. Muotoilututkimuksen kiinnostus muotoilijamaiseen ajatteluun ajoittuu jo 1960-luvulle. Kriitikoiden mukaan mekaaninen muotoiluajattelu tuottaa sangen konservatiivista ajattelua ja jopa tekee mahdottomaksi aidon innovaation ja todellisen muutoksen. Muotoiluajattelu on vain uusi nimi vanhalle ”rationaali – kokeellinen” -lähestymistavalle ongelmanratkaisussa.

Muotoilijamainen ajattelu

Mielenkiinto muotisanaa muotoiluajattelu kohtaan laantunee pian, kun seuraava johtamispuheen buzzword -tekee tuloaan. Tätä odotellessa, Cross ehdottaa, että varaisimme design thinking-termin liiketoiminnan reseptimäisiin sovellutuksiin, ei-muotoilijataustaisten konsulttien käyttöön ja muotoilun normaalin toimialueen ulkopuolelle.

Se toiminta, joka tapahtuu muotoilun ammattimaisessa praktiikassa, voitaisiin kutsua muotoilijamaiseksi ajatteluksi (designerly thinking). Se perustuu tekemisen kautta ajatteluun, intuitioon, divergentin ja konvergentin ajattelun vuorottelun ja kenties empatiaan. Tämä sisältää myös muotoilijamaiset käytännöt, interventiot, tulkinnat, puheen, sekä lineaariset, taiteelliset, bricolage-tyyppiset lähestymistavat.

Lopuksi, kuten Cross huomauttaa, tämä meidän oikeiden muotoilojoiden harjoittama muotoilijamainen ajattelu on toki relevantti lähestymistapa monenlaisten laajojenkin ongelmien ratkaisemiseen, mutta se (muotoilu) ei ole universaali parannuskeino kaikkiin maailman ongelmiin. Muotoilijamainen ajattelu ei myöskään ole jotain, joka voidaan ottaa haltuun työkirjan lukemisen, seminaarin, yhden päivän työpajan tai Design Thinking MOOC-kurssin suorittamisella.

Kirjoittaja parhaillaan työssään suunnittelee yhden opintopisteen Design Thinking -MOOCia…

Lähde: Cross, Nigel: Design Thinking: What just happened?, Design Studies 86 (May 2023)