Kirja-arvio
Don Norman (2023) Design for a Better World: Meaningful, Sustainable, Humanity Centered. Cambridge: The MIT Press. 364 s.
Don Norman (s. 1935) on yhdysvaltalainen professori, jonka tunnetuin kirja The Design of Everyday Things on muotoilukirjallisuuden klassikko. Hän on toiminut käyttäjäkeskeisen muotoilun puolestapuhujana.
Uusimmassa kirjassaan, Design for a Better World, Norman katsoo muotoilua ja ihmisten toimintaa laajemminkin ylhäältä keskittyen ympäristömme keinotekoisuuteen, mittaamisen mielekkyyteen, kestävyyteen, ihmisyyskeskeisyyteen ja muutoksen tarpeeseen.
Ihmisten käytös on tämän päivän vaikeuksien keskeinen syy. Ihmiset usein pitävät nykypäivän ympäristöään ja kulttuuriaan annettuna oikeana ja ovat haluttomia muutokseen. Kestävään toimintaan ryhtymistä viivytellään.
Suurin osa ympäristöämme on keinotekoista, muotoiltua. Jos muotoilu saattoi meidät tähän jamaan, voi muotoilu saada meidät ylös ojasta. ”We design the world, and it, in turn design us”. Muotoilu voi tarjota vaihtoisia – inhimillisyyskeskeisiä – elämäntapoja, jossa muotoilu kohdistuu täydellisyyden tavoittelun sijasta korjaamiseen, elvyttämiseen ja uudelleenkäyttöön.
Käyttäjäkeskeisen muotoilun (human-centered design) advokaatti puhuu nyt ihmillisyyskeskeisyydestä (humanity centered design). Tämä tarkoittaa hänen mukaansa sitä, että muotoiluprosessin tulee muuttua ohjeistavasta käyttäjien toimia tukevaksi. Muotoilijoiden ja muiden asiantuntijoiden tulee omaksua fasilitaattorin tai mentorin rooli ja välttää kiusausta siihen, että kertoo ihmisille, miten heidän tulisi elää elämänsä.
Inhimillisyyskeskeisyys (jo sen voi noin kääntää) jää ainakin minulle vielä aukinaiseksi konseptiksi.
Kirjailija kritisoi myös sitä, miten tieteen tekijät kertovat maailman ympäristön tilanteen mittauksistaan. Määrällinen mittaaminen keskittyy niihin asioihin, joita on helppo mitata numeroilla. Toisaalta, inhimillisesti tärkeiden asioiden mittaaminen ja numeroiksi muuttaminen latistaa asian mielenkiintoa ja merkitystä.
Norman korostaa muotoilun roolia siinä, miten modernin teknologian monimutkaisuutta voidaan tehdä helpommin ymmärrettäväksi ja helppokäyttöisemmäksi. Samoin maailman nykytilan ja ennusteiden viestiminen ihmisille vaatisi enemmän huomiota. Ihmiset ovat kyllä hyvinkin kykeneväisiä toimintaan ja muutoksiin, mutta havahtuvat niihin vasta sitten kun suurtuho on jo tapahtunut.
”We must make our voices heard. We must mobilize to insist on change, so that all political and industrial leaders understand and act on the necessity of changing heir policies.” (s. 309)
Jaarittelua ja hyppelyä
Design for a Better World, paremman maailman muotoilu, on hyvä kirjan nimi, houkuttelee ostamaan sen, mutta lupaa vähän liian paljon, eikä vastaa lupaukseen. Kirjassa on muutamia hyviä ajatuksia, kuten määrällisen mittaamisen ylivalta, mutta muuten en ainakaan itse saa kirjasta paljoa. Konkreettisia, normatiivisia, ohjeita on turha kirjasta etsiä.
Kirjan aihepiirit – keinotekoisuus, mittaaminen, kestävyys, ihmisen käyttäytyminen – ovat itsessään mielenkiintoisia, mutta eivät muodosta yhtenäistä kokonaisuutta. Kirja kärsii jaarittelusta ja hyppelystä, samat asiat olisi voinut kertoa lyhyemminkin.
Kuten Wilson (ks. alla) omassa ansiokkaassa kritiikissään mainitseen, Normanin metodi kirjoittaa kirjoja asioista, joita ei ymmärrä, tuottaa joskus naiveja ylesityksiä.
Normanin esittelemä käsite humanity centered design jää vielä epäselväksi. Onko sen tarkoitus pehmentää kirjoittajan elämäntyön, human centered designin, ympäristölle aiheuttamia vahinkoja?
Näistä kriittisistä subjektiivista huomioista huolimatta, en pidä kirjaan investointia – rahallisesti ja ajallisesti – hukkaan menneenä. Aika näyttää palaanko paremman maailman muotoilu -kirjaan uudestaan.
Sivulla 272 Norman mainitsee käsitteen mind wandering (erikseen kirjoitettuna) puhuessaan uteliaisuudesta ja henkisestä addiktiosta (flow). Tämä kiinnittää huomioni, koska seuraavana arvioitavanani on aivotutkija Moshe Barin (2022) kirja Mindwandering: how it can improve your mood and boost your creativity. Ajatuksien harhailu on tuttu juttu, mutta onko siitä nyt tulossa yleisempi selittävä ilmiö? Voiko sen liittää muotoilun tekemiseen?
Lue myös Fast Companyn Mark Winsonin arvio kirjasta.