Millaista on muotoilun akateeminen elämä ja työ? Miten tulla muotoilun akateemiseksi, toimia korkeakoulussa tai johtaa muotoilun koulutusohjelmaa? Queenslandindin teknisen yliopiston muotoilun laitoksen henkilökunta on kirjassaan pohtinut aihetta yli 300 sivun verran. Konteksti on australialainen, mutta muotoilun ja korkeakoululaitoksen osalta hyvinkin tuttu.
Kirja-arvio
Suomessa kirja kohderyhmä lienee noin pari sataa ihmistä: muotoilua opettavien yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opettajat ja jatko-opiskelijat.
Kirja käsittelee sitä, miten toimia muotoilun korkeakoulussa, miten viimeistellä väitöskirja työn ohella, miten toimia tutkijana, opettajana ja johtajana. Kirja tarjoaa paljon yhtymäkohtia ainakin omiin kokemuksiini akatemiassa, väitöskirjan tekemiseen ja opetusohjelman suunnitteluun. Onhan oma taustani – praktiikasta yliopistoon – kovin tavallinen tausta muotoilun opettajalle.
Kirja voisi toimia hyvin koulutusohjelman tai tiedekunnan kehittämisen virikkeenä. Monesti mahdollisuudet keskustella näistä teemoista jäävät arjen riennoissa vähäisiksi. Kirja tulisi käsitellä ainakin jatko-opiskelijoiden ryhmässä tai antaa uudelle opettajalle luettavaksi. Monesti uuden opettajan perehdytys jää teknisten järjestelmien sisäänajon tasolle.
Loppumaton työn sarka
”Academic work is, by its very nature never finished” (Morrish 2019). Opettajan tai professorin työn määrälle ei ole ylärajaa, aina on paljon sitä mitä pitäisi tehdä enemmän; lukea, kirjoittaa, kehittää, verkostoitua, hakea rahoitusta. Enemmän ja parempaa. Akateemisen työn luonteella on myös pimeämpi puolensa jaksamisessa ja ”työn imussa”.
Toisaalta, on helppo kokea muotoilun korkeakoulu merkitykselliseksi työympäristöksi. Mikä olisi sen tärkeämpää kuin kouluttaa niitä, jotka muotoilevat tulevaisuutemme ja ympäristömme?
Toiseksi, muotoilu on luonteeltaan hyvin käytännöllinen ja kokeellinen ala, joka pohjautuu visuaalisiin työkaluihin ja konkreettiseen rakentamiseen, jolloin akateemiseen – kirjoittamiseen perustuvaan – moodiin voi käytännön muotoilijan olla vaikea sopeutua.
Kirjan selailu virittää minua miettimään omaa vaatimatonta uraani muotoilussa ja akatemiassa. Miksi kovasti pyrin muotoilun ammattilaiseksi ja sitten pian lähdin pois muotoilun praktiikasta? Miksi lähdin yliopistosta ja menin ammattikorkeakouluun? Mitä mahdollisuuksia minulla on loppu-urani muotoilussa merkitykselliseksi ja hauskaksi?
Ehkä palaan aiheeseen blogissa vaikka otsikolla ”Mielekkyyden muotoilun (väitöskirjani 2013) uudelleen tarkastelu”. Tai räväkämmällä otsikolla ”Kannattaako muotoilun väitöskirjan tekeminen?”