Ajatusten harhailu (mindwandering) pidetään usein negatiivisena ei-toivottuna asiana, joka haittaa jonkin käsillä olevan tehtävän suorittamista. Mutta parhaimmillaan se liittyä luovuuteen, kekseliäisyyteen ja mahdollisuuksien tajuamiseen. Jos ajatusten harhailu on negatiivista, voisiko mielen vaeltelu olla positiivinen käännös mindwandering-käsitteelle.
Kirja-arvio
Moshe Bar (2022) Mindwandering: how it can improve your mood and boost your creativity. Bloomsbury. 253 s.
Neurotieteilijä Moshe Bar kirjoittaa siitä, miten ajatusten harhailu voi parantaa mielentilaa ja lisätä luovuutta. Törmäsin kirjaan Akateemisessa kirjakaupassa ja olin että “miksei kukaan ole kertonut tästä minulle?” Ajatuksen harhailuhan on minua (ja varmaan muitakin) nimittävä perusominaisuus; vietän kai puolet ajastani “muissa maailmoissa”.
Lienee niin, että mindwandering on aika uusi aihe aivotutkimuksessa. Myös Suomessa tehdään tutkimusta, selviää googlettamalla.
Ajatus, että ajatusten harhailu voi olla hyödyllistä, etenkin luovalla alalla, on mielenkiintoinen.
Elokuvassa Walter Mittyn ihmeellinen elämä (2013) päähenkilö unohtuu usein ”muihin maailmoihin”, jopa muiden ihmisten seurassa. Lopulta hän antautuu toimimaan mielikuvansa rohkaisemana.
“Beautiful things don’t ask for attention.” Sean O’Connell (Sean Penn) in “The Secret Life of Walter Mitty“
Ajatusten harhailusta täytyy tulla jotain etua, koska se on evoluutiossa ihmiselle kehittynyt. Aivomme ovat aktiivisia ja kuluttavat paljon energiaa, vaikka vain seisoisimme jonossa tai istuisimme saunassa. Evoluutio ei tee erheitä, tämän aktiviteetin täytyy olla jotenkin tärkeä.
Voiko ajatuksen harhailua hyödyntää?
Kysymys kuuluukin, miten mielen vaeltelu ja mahdollisuuden taju liittyvät toisiinsa. Voiko ajatukset tietoisesti suunnata harhailemaan niin, että sillä olisi toivottu vaikutus: uusi idea, näkökulma, visio, mahdollisuus, kenties jopa mahdollisuus oppia asioita, asettaa tavoitteita tai varautua riskeihin ilman kokemuksen tapahtumaa, vain mielen avulla?
Mieliala vaikuttaa siihen, millaisiin ajatuksiin mieli harhautuu. Tämä on helppo uskoa. Mutta voiko mielen vaeltelulla vaikuttaa mielialaan, siihen millainen olo itsellä on?
Ajatusten harhailun / mielen vaeltamisen katsotaan olevan spontaania ajattelun virtaa, joka ei liity nykyiseen ympäristöön tai tehtävään. Monotonista työtä tehdessä ajatus harhailee omiaan, kirjaa lukiessa huomaat yhtä-äkkiä, että et muista mitään lukemastasi sivusta. Kävely on oiva väline mielen vaelteluun; jalkojen liikuttamiseen ei tarvitse kiinnittää kovin paljon huomiota ja tilaa jää ajattelulle.
Mielen vaeltelulle hyvin läheinen ilmiö on päiväunelmointi – unelmointi valveilla, joka kenties on tavoitteellisempi toiminto kuin ajatusten hallitsematon harhailu. Mutta näitä kahta on vaikea erottaa. Mielikuvittelu on taas suoraviivaisempaa ongelmanratkaisua; ongelma on tiedossa, siihen pitäisi löytää ratkaisu.
Negatiivinen mielen vaeltelu
Märehtiminen – kaikille tuttu – on taas negatiiviseksi koettu mielentila, jossa ikävät, uhkaavat ja mieltä painavat asiat kiertävät kehää, josta on vaikea poistua.
Uuden kehittäminen vaatii laajoihin mielleyhtymiin perustuvaa mielen vaeltelun mielentilaa. Kehittäjän tulee sietää epävarmuutta ja painetta sovittaa uusia asioita vanhoihin alustoihin / sabluunoihin. Epävarmuuden sieto tulee tutkivasta mielialasta, jolloin hän on avoin, utelias, laajasta ajatteleva, luova ja hyvällä tuulella. Rajat, säännöt ja kategoriat eivät rajoita ajattelua.
Uusien ja ennennäkemättömien ideoiden – siten outojen ja vieraiden – tekeminen uskottavaksi lienee muotoilijan tehtävän ytimessä. Ajatusten harhailun, henkisen simulaation avulla on mahdollista kerätä energiaa jonkin asian toteuttamiseen.
Toisaalta, prokastinaatio – asioiden lykkääminen – myös palvelee luovaa toimintaa, inkubaation kautta, tai ainakin näin usein selitän viivyttelyä itselleni.
Moshe Barin kirja sisältää laajemman ja vaikeasti hahamotettavan kokoaisuuden tietoisen ja intuitiivisen ajattelun liittymisestä mielentilaan ja läsnäolemiseen. Kirja oli aika raskas kahlata läpi, ja kuitenkaan en malttanut hyppiä tapani mukaan, vaan tankkasin tekstin alleviivauskynän kanssa parin viikon aikana. Aihe ja kirjailijan näkemys kiinnosti.