Kirja-arvio
Professori Esa Saarisen omaelämänkerrallinen kirja kertaa suunnilleen samoja ajatuksia kuin hänen jokakeväinen – nyt jo eläkkeelle jäämiseen päättynyt – luentosarjansa Filosofia ja systeemiajattelu Aalto-yliopistossa käsittelee.
Luentosarjan tuotantokausia löytyy Youtubesta, esim. 1/7 2022.
Kirja ensimmäinen lause kertoo paljon: ”Luennoin Aristoteleesta osana yliopistokurssia ”Johdatus filosofian historiaa”, mutten saanut sinua mielestäni”.
Saarinen puhuu Pipsastaan, kodistaan Hyvinkäällä, äidistään ja isästään, kouluajoistaan, opinnoistaan Helsingin yliopiston Filosofian laitoksen innostavassa ilmapiirissä, kollegoistaan ja kavereistaan, puukotuksestaan, Kaunialan sotavammasairaalasta saapuneesta kirjeestä.
Nämä teemat ovat tuttuja niille, jotka ovat kuunnelleet Saarisen suosittuja videoituja luentoja tai suorittaneet hänen Filosofia ja systeemiajattelu -kurssinsa (yli promille suomalaisista).
Kirjassa on joku uusikin juttu, esimerkiksi koskettava tarina siitä, miten professorikollega päätyi soittamaan omalle äidilleen useammin, Saarisen luentoa seurattuaan.
Luentoinnovaatio
Mielestäni kirjan ydin ja mielenkiintoisin kehitelmä on Saarisen kuvaus hänen luennointitapansa ja luentojensa sisältöjen kehittyminen omanlaiseen muotoonsa. Saarisen tarkoituksena ”ei ole oikeastaan puhua ”filosofiasta”, vaan ajattelusta ja sen kasvusta omakohtaisen elämän ja ihmisyytemme tukena”.
Luennolla tai videosta kuunnellaan Saarisen puhetta käytännön filosofian ydinajatuksista ja hänelle sattuneista sangen arkipäiväistä mutta merkittävistä tapahtumista, oletuksena ja toiveena se, että kuulija alkaa ajatella omaa ajatteluaan, elämäänsä ja siihen tehtäviä pieniä mahdollisia kumuloituvia parannuksia, ajattelun ajattelua.
Muistaakseni, vuoden 2015 tuotantokauden luennot 4 ja 5 olivat aika lailla suoraviivaista puhetta tuotekehityksestä ja innovaation tuottamisesta, mutta myöhemmät vuodet ovat muokanneet luentoja utuisemmiksi ja herkistyneemmiksi. James Bondin filosofian periaatteet ovat pysyneet kuitenkin mukana, aina kirjaan asti.
En itse ole osallistunut Saarisen luennoille, saati Pafos-seminaariin, mutta olen kuunnellut autolla ajaessa kolme eri tuotantokautta muutaman vuoden välein. En osaa (tai halua) tähän avata, mitä luennot ovat antaneet minulle, mutta ilmeisen tärkeitä ne ovat olleet ja olen niitä omille opiskelijoilleni suositellut. Että näinkin voi ajatella, ehkä.
Jos muotoilijana ajattelen, niin Saarisen ajatusta soveltaen voi puhua muotoilusta, muotoilun muotoilusta ja muotoilun muotoilun muotoilusta. Palaan tähän myöhemmin.
Kirja toimii taustoituksena ja kertauksena niille, jotka ovat seuranneet luennot tai taltioinnit. Niille, jotka eivät ole luentoja kuulleet, kirja voi huokutella vilkaisemaan videoita. Kiekuroivat ylärekisterin yhdyssanakehitelmät saattavat hämmentää ensikertalaista lukijaa, kuultuna (äänikirja) ne ehkä voi helpommin ottaa vastaan.