Aihearkisto: Muotoilukirjat

Pamfletti uudesta työstä

Halava, I. & Pantzar, M. 2010. Kuluttajakansalaiset tulevat! Miksi työn johtaminen muuttuu? Evan raportti.

Törmäsin opettajaopintojani tehdessä tähän mainioon  EVAn raporttiin, jonka lisäsin heti tulevan Design Making -koulutuksen kirjallisuuslistaan.

Muotoilijan (tai muotoilukoulutuksen) on ensin muotoiltava oma tapansa tehdä työtä!

Halavan ja Pantzarin pamfletin mukaan työelämä on muuttunut siten, että uusi työelämä on kuin ”market, jossa työntekijä shoppailee itselleen mieleisiä valintoja”. Työ muuttuu elämyksiä korostavaan suuntaan. Tämä asettaa haasteita työkulttuurille ja johtamiselle, rakenteiden ja systeemien tasoille.

Ihminen hakee merkityksellisyyttä omalle elämälleen. Siten myös työn ja sen tekemisen tapojen on oltava merkityksellisiä.

Oma organisaationi Savonia-ammattikorkeakoulu kouluttaa mm. muotoilijoita. Muotoilijat ovat usein lähellä keskiötä luotaessa uusia tuotteita, palveluja, systeemejä ja organisaatioita. Uudet innovaatiot vaativat uusia tapoja tuottaa innovaatioita. Siten muotoilijan itseohjautuvan työn merkityksellisyys on onnistuneen innovaation lähteenä tärkeä – elämyksellistä uutta tuotetta ei voi tuottaa lineaarisessa keppiä ja porkkanaa -organisaatiossa.

Muotoilijan koulutuksen tulisi siten olla itsekin uuden työn tekemisen tapojen edelläkävijä, testilaboratorio, jossa työskennellään itse siten, miten ohjaamme opiskelijoita tekemään muotoilua: yhteisöllisten tarpeiden, sisäisen motivaation, työn ilon ja heuristisen ajattelutyön kautta.

Savonia on tulevan Savilahden kampuksen kautta ison positiivisen mahdollisuuden edessä. Koulun tilat ja työpisteet, tekniset järjestelmät ja toimintatavat voivat asettua tukemaan luovaa työtä ja työn tekemisen tapoja, eivät estämään sitä.

Halava ja Pantzar (2010, 33-34) kritisoivat kliinisen näköisiä ja persoonattomia työtiloja. Heidän mielestään ”yritysten tulisi kannustaa henkilöstöä työpisteensä tai huoneensa ”omistamiseen”, jolloin työtehtävän omistaminenkin tuntuisi luontevammalta”.

Työelämän muutos saa katseemme kohdistumaan työkulttuuriin. Kulttuuri päihittää aina strategian, joten strategia ja työkulttuurin tulee olla samassa linjassa. Nykyinen vallitseva järjestelmäkeskeisyys synnyttää ”mentaalisti ulkoistettua työsuoritetta: työntekijät ovat fyysisesti paikalla, mutta henkisesti muualla” (s. 42). Järjestelmäkeskeisyys on hallaa toivotuille innovaatioille. Organisaation haasteena on tunnistaa ”sellaiset käytännöt, jotka tekevät työstä ja työnteosta (ja muotoilun opiskelusta) latteaa toimintaa.

”Inhimillisiä resursseja on kyettävä vapauttamaan innostuneempaan ja intohimoisempaan tekemiseen” (s. 53). Halava ja Pantzar (2010, 53-56) esittelevät kuusi muutostekijää tämän tavoitteen saavuttamiseen:

  • työnteko pitää vapauttaa kelloon ja kalenteriin sidotusta lineaarisesta innostuneisen purskeiseen.
  • ihmisten tarpeista siirrytään ihmisten unelmiin (tuotekehityksessä ja itse työn tekemisessä).
  • ihmisiä kannustetaan ”uusnoviisiuuteen”, rikkomaan asiantuntijuuden rajoittavaa kehää: ”innovaation kanssa ei voi olla kokenut”.
  • virheettömyyden tavoittelusta kokeiluihin.
  • kontrollista läpinäkyvyyteen.
  • kotimarkkinoita maantiederiippumattomiin mahdollisuuksiin.

johtajan elämä on yhtä hässäkkää

Lounas venyi pitkäksi – en malttanut jättää Tienarin ja Meriläisen kirjaa kesken. Palvelukseen halutaan ajokoira: johtajan ulkonäkö ja esiintyminen (Siltala 2016) on hauska kirja johtajien ulkonäön ja esiintymisen nykyisestä muotista, muodista.

Minä tietenkin luen kirjaa niin, että korvaan johtajan muotoilijalla. Millainen on se muotoilijuuden esitys, jolla voi myydä ensin itsensä ja sen myötä myös tuotteen tai palvelun.

Siinä missä ”nälkäiset startupyritysten johtajat oppivat pitchaamaan ideoitaan sijoittajille”, muotoilijat esittelevät ideoitaan muille osapuolille tuotekehityksessä. ”He harjoittelevat koreografiaa, hiovat kehonsa liikkeitä ja miettivät esitykselleen oikean käsikirjoituksen, jotta pystyvät viestimään itsestään ja ideastaan oikeat asiat” (s. 103).

Uskottava johtaja näyttää trimmatulta 45-vuotiaalta ja business-pukeutuu ajan hermon vaatimusten mukaisesti. Miltä vakuuttava muotoilija näyttää? Entä muotoilujohtaja?

Ei käy johtajaa kateeksi, ”johtajan elämä on yhtä hässäkkää” (s. 140).

Kirjaa voi lukea oppaana siihen, millaisen ulkonäön ja esiintymisen opettelemalla menestyy johtajana tai muotoilujohtajana.

Kirjan sanoma kiteytyy kuitenkin siihen, että käsityksemme johtajuudesta ja johtajista noudattavat muodin mekanismeja ja leviävät ja häviävät kuten teinien vaatemuodin oikut. Luulemme, että johtajan pätevyys näkyy päällepäin. Ei-ajokoiran näköisen on vaikeampi edetä urallaan.

Kirja irvailee hillitysti konsulttikirjoille (Piha, Aalto-Setälä, jne) ja tuo esille kriittisiä kirjoituksia johtajuusnäkemyksistä.

Kirjasta muualla kirjoitettua:

Mika Pantzar: Palvelukseen halutaan ajokoiura (Kauppalehti)

Jari Järvinen: Johtajan ulkonäköpaineet: atleettinen ajokoira syrjäyttää leppoisan bernhardilaisen (YLE)

Opiskelua yritysten kanssa

Tommi Vihervaara (2015) Yritysyhteistyö opetuksessa: käytännön käsikirja yliopistoille ja yrityksille. Helsinki: Aalto-yliopisto. 248 sivua.

Aalto-yliopistossa työskentelevä Tommi Vihervaara on kirjoittanut tarpeellisen kirjan, joka auttaa hahmottamaa yritysten ja oppilaitosten välistä yhteistyötä ja antaa käytännön vinkkejä.

Kirja valoitta kahden maailman yhteistyön taustoja ja erilaisia intressejä. Luvussa 7 Vihervaara esittelee yleisimpiä yhteistyömuotoja opetuksessa. Niitä ovat vierailuluennot, yritysvierailut, case-opetus, työharjoittelu, kilpailut, opinnäytetyöt, yritysvetoiset kurssit ja opiskelijaprojektit.

Luku 9 kertoo pieleen menneistä projekteista. Hyvä!

Luku 11 käsittelee sitä tärkeää aihetta – yritysyhteistyön hinnoittelua.

Kirjan liitteenä on erilaisia sopimusesimerkkejä.

Vihervaaran kirja on erinomaisesti toimitettu ja huolella tehty – käsikirja parhaimmillaan.  Minä haluan tästä oman kappaleen! Aion käyttää kirjaa myös Tutkiva muotoilu – kurssillani.

kehystä ongelma uudelleen

Tärkein muotoiluprosessia selittävä ja ohjeistava kirja vuosikymmeniin!

Hollantilainen professori Kees Dorst on tutkinut pitkään muotoiluprosessia. Hänen kirjansa Frame Innovation: Create New Thinking by Design (2015) kertoo uskottavasti, miten muotoilijat ratkaisevat sellaisia avoimia, monimutkaisia, liikkuvia ja verkottuneita ongelmia, joista vakiintuneet ongelmanratkaisun menetelmämme eivät selviä.

Salaisuus on uuden näkökulman – kehyksen (frame) – luominen ongelmalliseen tilanteeseen. Siinä missä ”muotoiluajattelu” keskittyy uusien ratkaisujen keksimiseen, kokeneet muotoilijat kehystävät ongelman uudestaan eri tavalla.

Tämä kehyksen idea on tuttu jo Donald Schönin (1983) kirjoituksista, mutta vasta Dorst pystyy selittämään ajatuksen havainnollisesti. Kirja myös kertoo miten tämä näkökulman vaihtaminen tehdään. Huomattavaa on, että julkinen sektori on hyödyntänyt kehystämisen ideaa ennen kaupallisia yrityksiä.

Akateemisen tanakka Frame Innovation on helppolukuinen. Kirja sopii niille, jotka hakevat menetelmää muotoilutyöhönsä tai niille, jotka myyvät ja selittävät muotoilun ilosanomaa.

Kees Dorst, 2015, Frame innovation: create new thinking by design. Cambridge: MIT Press. 204 sivua.

Kirjoitus on julkaistu Ornamo-lehdessä 5/2015, 25.

Muita arvioita kirjasta:

Zach C: Can Frame Innovation Save the World?

Noah Fang: Frame Innovation

David Rubeli: On Frame Innovation

Luovuuden myytit

The Myths of Creativity: The Truth About How Innovative Companies and People Generate Great Ideas. David Burkus, 2014, San Francisco, Jossey-Bass.

David Burkus on luokitellut yleisimmät harhakäsitykset luovuudesta ja innovaatioiden tuottamisesta:

Heureka-myytti

Me pidämme tarinoista, joissa idea tulee yllättäen jostain ulkopuolelta. Keksijä on jumissa, ja sitten: Heureka! Tämä myytti jättää huomioimatta sen kovan työn ennen ja jälkeen välähdystä. Meidän on helppo ajatella, että se iso idea ei vaan ole vielä osunut meidän kohdallemme.

Muotoilijalla taas ongelma on usein  niin epäselvä, että heureka-välähdys on harvinainen kokemus – enemmin idea tulee hiljaa ja epävarmasti kuiskaten.

Ihmistyyppimyytti

Me uskomme helposti, että todella luovat ihmiset ovat jotenkin toista lajia kuin me muut, että toiset ovat syntyneet luoviksi. Meidän on helppo sanoa itsellemme, että minä en vain ole luovaa tyyppiä, miksi vaivautua.

Omaperäisyysmyytti

Kun me kerromme tarinoita uusista keksinnöistä, me oletamme helposti, että keksinnön luoja on aivan itse kokonaan hoksannut uuden jutun. Me haluamme nähdä ideat ja toteutukset kokonaan uniikkeina ja omaperäisinä, etenkin jos ne ovat meidän aherruksen kohteena. Me haluamme uskoa, että yksittäinen ihminen on luonut aivan ennennäkemättömän idean.

Kuitenkin, usein muiden ihmisten ideat ovat niitä, jotka vaikuttavat meidän omiin näkemyksiin. Useimmat ideat ovat kierrätettyjä, tietoisesti tai tiedostamattamme. Usein näitä luovan työn lähteitä on niin paljon, että on vaikea jäljittää niitä.

Asiantuntijamyytti

Me uskomme, että ihmisen tietämyksen laajuuden ja hänen työnsä laadun välillä on korrelaatio. Tämä tuntuu aivan loogiselta, eikö niin? Mutta niin se ei aina mene. Asiantuntemus voi vähentää luovaa tulosta. Asiantuntemus kasvaa, luovuus vähenee. Mitä pidempään olet työskennellyt eksperttinä, sitä varmemmaksi tulet siitä, mikä on mahdollista ja mikä ei ole mahdollista.

Kannustinmyytti

Ajattelemme helposti, että luovaa työtä ja sen tekijöitä voi kannustaa ja palkita samaan tapaan kuin usein kannustamme muuta työtä. Uskomme että luovuuden tuottoa ja laatua voi parantaa kannustimia lisäämällä. Kuitenkin, luovan tuloksen ja kannustimien välillä ei välttämättä ole yhteyttä: luova työ vaatii sisäistä motivaatiota. Muotoilijakin tarvitsee palkkaa ponnistuksistaan, mutta organisaation kannattaisi kiinnittää huomio sisäisen motivaation hellimiseen.

Yksinäinen sankarikeksijä -myytti

Me pidämme tarinoista, joissa yksi ihminen on vastassaan koko maailma. Samoin meillä on tapana kohdistaa luova työ tai innovatiivinen idea yhden ihmisen ansioksi. Tämä myytti myy, ja media pitää siitä. Lehdet ja kirjat ovat täynnä tarinoita yksinäisistä sankarineroista.

Aivoriihimyytti

Aivoriihimyytti tarkoittaa sitä, että mahtavaan innovaatioon tarvitaan vain hieno idea, ja että jos kehitämme niin paljon ideoita kuin mahdollista, löydämme niiden joukosta yksittäisen idean, jonka pohjalta voimme rakentaa koko projektin sisällön.

Aivoriihimyytin vaikutuksista projektiin löydätte kuvauksen väitöskirjastani (Luku 6, Kettunen 2013).

Yhteenkuuluvuusmyytti

Mielikuvamme luovan ryhmän työtavoista ja ympäristöstä on suunnilleen seuraava: avoin tila, rennosti pukeutuneita ihmisiä, biljardipöytiä, ilmaista ruokaa, hymyileviä onnellisia ihmisiä. Me ajattelemme, että luovuuteen liittyy leikki ja hauskuus – että parhaimmat ideat ja tuotteet syntyvät ryhmiltä, jotka pidättäytyvät kritiikistä ja hakevat konsensusta. Yhteenkuuluvuuden ja koheesion tavoittelu voi itse asiassa typistää ryhmän luovuutta. Monesti todella luovat ryhmät eivät keskity koko ajan siihen, että ne tulevat koko ajan hyvin toimeen keskenään, todelliset tulokset syntyvät konfliktista.

Rajoitteet-myytti

Uskomme, että potentiaalinen luovuus kärsii rajoitteista. Oletamme että luovuus vaatii totaalista vapautta. Itse asiassa, tutkimus tukee päinvastaista näkökulmaa, ja monet innovatiiviset ryhmät voivat kertoa, että luovuus rakastaa rajoitteita.

Hiirenloukkumyytti

Amerikkalainen sanonta kuuluu: ”If you build a better mousetrap, the world will beat a path to your door”. Hokema on kuitenkin itse asiassa huono neuvo. Usko hiirenloukkumyyttiin perustuu olettamukselle, että heti kun sinulla on luova idea tai innovatiivinen uusi tuote, on helppo saada muut näkemän ja tunnustamaan sen todellinen arvo. Eli: jos kehität hyvän idean, maailma ottaa sen halukkaasti omakseen. Näin kuitenkin harvoin tapahtuu. Uskominen tähän myyttiin aiheuttaa paljon pettymyksiä: maailman yleisin reaktio uuteen ideaan on välinpitämätön tai jopa tyrmäävä.

Yhdysvaltojen patenttivirastossa on yli 4.400 versiota siitä paremmasta hiirenloukusta. Vain noin parikymmentä niistä on ikinä kehitetty kaupallisesti toimiviksi tuotteiksi. Menestynein versio, se jousellinen loukku jonka kaikki tunnemme, on muotoiltu vuonna 1899.

David Burkusin kirja luovuuden myyteistä on hyvin osuvaa tekstiä, josta muotoilijan on helppo löytää omia kokemuksiaan, ja omia sisäistämiään olettamuksia muotoilun käytännöistä.

David Burkus on perustaja ja editori LDRLB:ssa, joka on johtamisen, innovaation ja strategian nettijulkaisu.

tutkimusmenetelmiä muotoilijalle

Alex Milton & Paul Rodgers (2013) Research methods for product design. London: Laurence King.

Mainio kirja teollisen muotoilun opiskelijalle! Myös opettajan hyllyyn, miksei myös ammattia harjoittavalle, joka haluaa uusia vinkkejä.

Muotoilijan tulee olla kykenevä tarjoamaan tutkimuksellista asiantuntijuutta tänä päivänä aivan eri tavalla kuin vielä 10-15 vuotta sitten (s. 9).

Kirja esittelee miellyttävän selkeällä tavalla nykykäytännön mukaisia tiedonhankinta- ja tutkimusmenetelmiä, joita muotoilija voi tuotesuunnitteluprojektissaan tarvita. Kirja esittelee yli 50 menetelmää, muutamia tosielämän case-tapauksia sekä useita helpottavia ohjeistuksia, tutoriaaleja.

Menetelmät on jaettu seitsemään lukuun:

  1. Looking (etnography, …)
  2. Learning (cultural probes, …)
  3. Asking (questionnaire & …)
  4. Making (sketch modelling, …)
  5. Testing (scenario testing, …)
  6. Evalution & Selection (choosing the right methods, …)
  7. Communicating (preparing a presentation, …)

Tutkimusmenetelmät ovat jaksotettu tuotekehitysprosessin mukaan. Tutkimus- ja muotoilumenetelmiä ei juurikaan eritellä toisistaan – mitäpä väliä, kunhan toimii.

Kirja on huolella tehty ja taitavasti punnittu: niukka teksti on helppoa ja kuvat havainnollisia. Kirjan kannen epäonnistunut design ei vastaa onnistunutta sisältöä.

Kirjoittajat ovat muotoilun professoreja Englannista ja Irlannista. Rodgers on Northumbriasta (jossa opiskeli myös Applen Sir Jonathan Ive) ja Milton National College of Art and Designista (Irlanti). Kirjan kautta saarivaltioiden muotoilun koulutus näyttäytyy laadukkaana.

Opiskelumateriaalia lisää julkaisijalta: www.laurenceking.com

https://www.northumbria.ac.uk/about-us/academic-departments/northumbria-school-of-design/

http://www.ncad.ie/undergraduate/school-of-design/