cad cam yhdistys

Tiedonhallinta menee överiksi

”Tuotekehitys on taistelukenttä, jossa mukavat kaverit muuttuvat parissa vuodessa paskapäiksi”, sanoo ystäväni, jolle riitti kymmenen vuotta puhelinten muotoilua. Nyt hän työskentelee yliopistossa.

Tuotekehitys on sähläystä ja sotkua, joka jälkikäteen yleensä selitetään rationaaliseksi, suunnitelluksi ja hallituksi toiminnaksi. Menestyksekkään tuotteen tarinasta tulee yrityksen tarinaa, jota sen johtajat toistavat, uskoen siihen jo itsekin. Siinä vaiheessa tuotteen suunnittelijat ovat vaihtaneet jo yritystä.

Epäonnistuneen tuotteen tarinaa ei juuri kerrota eikä sen prosessia kuvata.

Tuotekehitys on sotkuista, koska ihmiset tekevät sitä ihmisten kanssa. Raadollisin näkökulma innovaatioon on se, että ihmiset, kuten aina, ajavat omaa etuaan ja varmistavat omia asemiaan organisaatiossa. Hyvä idea ja sen omiminen on keino edistää idean omistajan uraa ja suosiota esimiesten parissa.

Tuotekehitys on älyllinen ja tekninen suoritus, mutta ensisijaisesti se on sosiaalinen prosessi. Loistavalla idealla ei ole merkitystä, jos muut eivät sitä sellaiseksi miellä omasta näkökulmastaan – keksijä hakaa päätään seinään. Toisaalta, jos tiimi osaa ja toimii hyvin keskenään, se voi tehdä miltei mitä tahansa. Ensin tiimi, sitten innovaatio.

PLM (product lifestyle management) tarkoittaa ohjelmistokokonaisuuksia, joilla hallitaan tuotteen elinkaarta ja sen aikana kertyvää tietoa. Erityisesti tuotteen suunnitteluprosessia tuottaa paljon tuota informaatiota. PLM:n tavoitteena on tiedon jakaminen asiantuntijoiden kesken tuotteen olemassa olon vaiheiden aikana: tuotteen määrittely, suunnittelu, tuotanto, huolto ja poisto.

Tekninen ja järjestelmäkeskeinen tiedonhallinta keskittyy jakamaan tietämystä, siis käytännössä tiedostoja, eri tiimien edustajille.

Sosiaalisen näkökulman edustajana näen yhä lisääntyvän tiedon jakelun on mielettömänä, vailla tolkkua. Jokainen osapuoli – johtajat, muotoilijat, insinöörit, jne. – tulkitsevat saman tiedon eri tavoilla. Jokainen asiantuntija ymmärtää informaation oman koulutuksensa, työhistoriansa ja ammatti-identiteettinsä kautta. Lisää tietoa – lisää erilaisia tulkintoja.

Useat tuntevat klassisen sarjakuvan puuhun ripustettavasta keinusta, joka on kiertänyt tuotekehityspiireissä 1960-luvulta saakka. Sarjakuvassa eri osapuolten näkemykset eroavat toisistaan, kun käyttäjä vain haluaisi köydellä oksaan ripustetun autonrenkaan (katso lisää www.projectcartoon.com). Sarjakuva kiteyttää mainiosti tiedon tulkinnan ongelman.

Mielekkyyden luominen (sensemaking) on yksi näkökulma tarkastella tuotekehityksen tiedon sosiaalista ja tulkinnallista luonnetta. Tämä tolkun tekeminen on sitä jokapäiväistä maalaisjärjen käyttöä, joka tiivistyy silloin, kun rutiineihimme tulee jokin yllättävä muutos. Mikä tämä juttu oikein on? Mitä meidän pitäisi tehdä seuraavaksi?

Metsästävät ja keräilevät esivanhempamme ovat pärjänneet hyvin maalaisjärjellä. Rationaalinen, looginen, algoritmiin perustuva ajattelu ei ole vahvimpia puoliamme.

Tolkun tekeminen, se miten tulkitsemme tietoa, perustuu aikaisempaan kokemukseemme. Saamamme koulutus, työkokemus ja vallitsevat ammattikäytännöt sanelevat tulkintaamme. Haemme sellaisia havaintoja, jotka tukevat ajatuksiamme ja kokemuksiamme: tällä tavoin menestyin eilen, toimin samalla tavoin tänään. ”Näin on ollut tapana tehdä”.

Tuotekehitys luo tulevaisuutta. Paikkansapitävää tietoa on vaikea saada tulevaisuudesta. Muotoilija tai tuotekehittäjä turvautuu siten vakuuttavalta tai uskottavalta tuntuvaan analyysiin ja tulkintaan. Hän luo positiivista illuusiota tulevaisuudesta. Jopa itsepetos voi olla hyödyllistä: mitä paremmin vakuutat itsesi ideasi pätevyydestä, sitä helpompi on saada muut mukaan idean toteutukseen.

Tuotamme usein itse sen tilanteen, josta sitten joudumme selviämään. Tuotekehittäjä ja muotoilija viime kädessä määrittelee ne ongelmat, jotka hän sitten ratkaisee. Jokainen tekeminen avaa uusia mahdollisuuksia ja sulkee toisia etenemisen reittejä.

Projekti ei koskaan ala ”puhtaalta pöydältä”, vaan ihmiset ja organisaatiot kantavat mukanaan omia käytäntöjään ja tapoja ratkaista ongelmia.

Tolkun tekeminen perustuu ensisijaisesti identiteettiimme. Palomies tulkitsee savun eri tavalla kuin kokki tai rock-muusikko. Tuotekehittäjä työstää ammatti-identiteettinsä niin, että sopii yrityksen valmistamaan tuotteeseen. Sykemittareita valmistavan Polarin tai urheiluinstrumentteja valmistavan Suunnon muotoilijat ja tuotekehittäjät ovat sukeltajia, triathlonisteja ja ultramaratoonareita.

Identiteetti muotoilee tuotteen. Innovatiivisen tuotteen kehittäminen vaatii innovatiivisuutta identiteetin rakentamisessa: kuka minä olen, mitä haluan tehdä, mikä on miellyttävää ja mielekästä?

Tiedonhallinta ja PLM voidaan nähdä käytäntöinä, vakiintuneina tapoina tehdä asioita. Tuotekehityspäällikkö voi joutua järjestelmän valtaan niin, että aikaa ja kiinnostusta ei enää riitä tuotekehittäjien ja muotoilijoiden ajatuksiin. PLM hallussa – kaikki hyvin.

Pystyykö tekninen ja järjestelmäkeskeinen tiedonhallinta huomioimaan tuotekehityksen sosiaalisen näkökulman? Voiko mielekkyyden luomisen näkökulma tuoda lisäarvoa tiedonhallinnan järjestelmille?

Innovatiivisuus tuotteissa vaatii innovatiivisia käytäntöjä. Vakiintuneet käytännöt tuottavat tavanomaisia, tuttuja tuotteita.

Universaali lineaarinen tuotekehitysprosessi ei sovi joka paikkaan. Jokainen aika, tuote, tilanne ja organisaatio ovat erilaisia ja vaativat omanlaisensa prosessin ja menetelmät. Voimme vain heittäytyä tilanteeseen ja luottaa kyvykkyyteemme muotoilussa ja tuotekehityksessä.

Tuotekehittäjää motivoi itsensä toteuttaminen ja tehtävän mielekkyys. Muotoilijat ovat tosin myös persoja muotoilun kentän ja kollegoiden huomiolle. Innostunut ja työnsä merkitykselliseksi kokeva tuotekehittäjä on kuitenkin sata kertaa tuottoisampi kuin leipiintynyt ja huomiota vaille jäänyt suunnittelija. Tuotekehityksen työn imu on vahva.

Ilkka Kettunen

Artikkeli julkaistu CAD / CAM -yhdistyksen lehdessä 3/2014 Valokynä, s. 9-11.

http://www.cadcamyhdistys.fi/web/

FacebookTwitterGoogle+Share