Avainsana-arkisto: muotoilun tutkimus

käsin kosketeltavat keinot

Tanskalaisen Koldingin muotoilukoulun ja Etelä-Tanskan yliopiston järjestämä konferenssi Tangible means – experimental knowledge through materials käsitteli materiaalilähtöistä muotoilua.

Konferenssi vahvisti sitä tunnetta, että olemme Savonian Design Making -maisteriohjelmassa menossa oikeaan suuntaan – toisaalta, nyt olen hakeutunut sellaisten ihmisten seuraan, joilla on samoja pyrkimyksiä kuin meillä. Jatka lukemista käsin kosketeltavat keinot

FacebookTwitterGoogle+Share

yrittäjämäinen muotoilujohtaminen

Muotoilussa ja yrittämisessä on paljon samaa. Miten muotoilujohtaminen ja toisaalla johtamiskeskustelu huomioi näitä yhtäläisyyksiä?

Suna Nielsen ja Poul Christensen käsittelevät aihetta artikkelissaan The wicked problem of design mananagement: perspectives from the field of entrepreneurship (The Design Journal 2014, 17, 4, 560-582). Jatka lukemista yrittäjämäinen muotoilujohtaminen

autoetnografiasta autoetnografisesti

∗∗∗∗

Adams, Jones & Ellis, 2015, Autoethnography, Oxford: Oxford.

on hyvä ensiopas autoetnografiaan. Miltei puolet kirjasta on viitteitä ja lähteitä, joiden pohjalta on helppo edetä, jos haluaa lukea enemmän.

Luku 6:ssa tekijät listaavat suosikkilähteitään autoetnografisista kirjoituksista, oppaista, keskusteluista, erikoisjulkaisusta (special issues), organisaatioista ja julkaisuista, jotka julkaisevat autoetnografisia tekstejä. Vain blogilista puuttuu.

Kirjoittajat itse asettuvat evokatiiviseen, taiteelliseen siipeen autoetnografiassa – versus analyyttinen, realistinen lähestyminen (esim. Kettunen 2013). Se että väitöskirjani kenties asettuu realistiseen autoetnografiaan, ei tarkoita ettenkö ihailisi evokatiivisia kirjoituksia, erityisesti jo edesmenneen Bud Goodallin juttuja (http://www.hlgoodall.com/).

Luku 1 kertoo mitä autoetnografia on. ”If our desire is to research social life, then we must enbrace a research method that, to the best of its/our ability, acknowledges and accommodates mess and chaos, uncertainty and emotion”.

Luku 2 kertoo autotnografian tarkoituksista ja  käytännöistä.

Luku 3 käsittelee autoetnografian tekemisen prosessia. Kirjoittajat keskittyvät ”kenttätyön merkityksellistämiseen (sense-making väliviivalla) tarinan kautta. Muita tapoja tematisoida autoetnografista kenttätyötä kirjoittajat mainitsevat: Chang 2008; Ellis 2004; Lindlof & Taylor 2010; Madison 2012; Tracy 2013. (s. 66)

Luku 4 keskustelee kirjoittamisesta tutkimusprojektin eri vaiheissa.

Luku 5 käsittelee autoetnografisen tutkimuksen arviointia.

”Through the use of personal experience, autoethnography offers insight into how a person makes sense of cultural norms, experiences, and practices”.