Avainsana-arkisto: Fry

muotoile itsesi tai kuole!

Becoming Human By Design, Tony Fry, London/New York: Berg, 2012. 272 sivua.

Ihminen lajina kuolee ellemme muotoile itseämme uudeksi, sanoo australialainen Tony Fry. Hän ei usko vapaaehtoiseen kestävään kehitykseen.

2,5 miljoonaa vuotta sitten ”proto-humanoidi eläin” poimi kiven ja rikkoi sillä pähkinän kuoren. Sitten kestää jonkun aikaa, ehkäpä puolitoista miljoonaa vuotta, kun kaksi kiveä lyödään yhteen niin, että niistä tulee  jotain uutta ja reflektiivinen ajatus näkee näin syntyneen työkalun potentiaalin. Design ja innovaatio on alkanut, eikä enää koskaan lopu.

Mielen, käden, työkalun ja ympäristön vuorovaikutus lisäsi ajattelun ja kielen monimutkaisuutta. Homo sapiens ilmaantui Afrikassa 160.000 vuotta sitten. Me emme käytä työkaluja, koska saimme isot aivot, vaan me saimme isot aivot, koska käytämme työkaluja.

Viimeiset 150.000 vuotta ihminen tallusteli nomadina, jonka koti oli maailma. Kymmenen tuhatta vuotta sitten (suomalaisilla vähemmän) meillä alkoi toinen vaihe, jossa rakensimme kodin maailmaan – alkoi urbaani asutus.

Nyt, Tony Fryn mukaan, olemme tulleet tämän toisen vaiheen loppuun. Kolmas vaihe on alkanut (ilmastonmuutos) ja se kestänee muutaman vuosisadan. Kaupungeilla – sellaisena kuin me ne tunnemme – ei ole tulevaisuutta.

Ruoka loppuu, meren pinta nousee ja miljoonat ihmiset joutuvat lähtemään liikkeelle. Monet geopoliittiset, urbaanit, taloudelliset ja sosiaaliset rakenteet romahtavat.

Osa meistä yrittää hakea uusia maallisen olemisen ja asumisen muotoja, osa yrittää elvyttää menneitä malleja, mutta iso osa ihmisistä yksinkertaisesti hylätään pärjäämään miten parhaiten kykenee.

Fry maalaa muutamia (design fiction) maisemia posturbaanista tulevaisuudesta: the metrofitted city, the abadoned city, the informan, rapid-construction city, moving cities, the urmadic city (specially designed to move), the fortified city ja the underground city.

Tulevaisuuden ihmiset – ne jota vielä elävät – kuuluvat johonkin lajiin: homotecs, neo-nomads, war-takers, hoarder-survivalists, scavengers, gatherers tai palingensiaists (asuvat vaikeasti saavutettavissa paikoissa, siirtävät menneisyyden tietoa tulevaisuuteen).

Kuin Mad Maxista.

Mitä toimimisen vaihtoehtoja meillä on? Voimme jatkaa kuten tähän asti tai voimme ratkaista eteen tulevia ongelmia katsomatta tulevaisuuteen. Tai sitten, Fryn mukaan, meidän tulee oppia muotoilemaan itsemme uudelleen, ”begin to change ”the nature” of our being”. Se ei ole niin äärimmäistä kuin kuulostaa, olemmehan aina olleet muotoiltu tuote – vaikkakin tietämättämme.

Fryn näkemys muotoilusta on vastakkainen nykyisen käyttäjälähtöisen osallistavan muotoilun trendistä, joka inspiroituu jokapäiväisten aktiviteettien tutkimisesta. Kukaan ei enää tunnu pitävän siitä ideasta, että muotoilija on toisen ihmisten ongelmien ratkaisija. (Tonkinwise 2014, 118.)

Se minkä muotoilemme, muotoilee meidät. Näin ollen meidän tulee yhdessä kehittää sitä mitä olemme muotoilleet, tai muotoilla itsemme pois siitä mihin olemme itsemme saattaneet – koskien ei vain rakennettua ympäristöä, vaan myös tapojamme ajatella ja olla (Tonkinwise 2014, 119).

Miten se sitten tapahtuu? Tarvitaan:

– kertomus mahdollisen saavuttamisesta.

– muutosagentin muotoilu (creating ”things” that ontologially design change).

– kriittinen reflektio ja kokeilu muutosprosessin muokkaamiseksi.

Tony Fryn imperatiivisen kestävä-kehityspaatoksellinen kirja on perin filosofinen ja vaikealukuinen, vaatien ponnistelua päästä loppuun. Filosofian perusopinnot (Kant, Nietzsche, Heidegger) voisivat ehkä auttaa.

FacebookTwitterGoogle+Share