Pamfletti uudesta työstä

Halava, I. & Pantzar, M. 2010. Kuluttajakansalaiset tulevat! Miksi työn johtaminen muuttuu? Evan raportti.

Törmäsin opettajaopintojani tehdessä tähän mainioon  EVAn raporttiin, jonka lisäsin heti tulevan Design Making -koulutuksen kirjallisuuslistaan.

Muotoilijan (tai muotoilukoulutuksen) on ensin muotoiltava oma tapansa tehdä työtä!

Halavan ja Pantzarin pamfletin mukaan työelämä on muuttunut siten, että uusi työelämä on kuin ”market, jossa työntekijä shoppailee itselleen mieleisiä valintoja”. Työ muuttuu elämyksiä korostavaan suuntaan. Tämä asettaa haasteita työkulttuurille ja johtamiselle, rakenteiden ja systeemien tasoille.

Ihminen hakee merkityksellisyyttä omalle elämälleen. Siten myös työn ja sen tekemisen tapojen on oltava merkityksellisiä.

Oma organisaationi Savonia-ammattikorkeakoulu kouluttaa mm. muotoilijoita. Muotoilijat ovat usein lähellä keskiötä luotaessa uusia tuotteita, palveluja, systeemejä ja organisaatioita. Uudet innovaatiot vaativat uusia tapoja tuottaa innovaatioita. Siten muotoilijan itseohjautuvan työn merkityksellisyys on onnistuneen innovaation lähteenä tärkeä – elämyksellistä uutta tuotetta ei voi tuottaa lineaarisessa keppiä ja porkkanaa -organisaatiossa.

Muotoilijan koulutuksen tulisi siten olla itsekin uuden työn tekemisen tapojen edelläkävijä, testilaboratorio, jossa työskennellään itse siten, miten ohjaamme opiskelijoita tekemään muotoilua: yhteisöllisten tarpeiden, sisäisen motivaation, työn ilon ja heuristisen ajattelutyön kautta.

Savonia on tulevan Savilahden kampuksen kautta ison positiivisen mahdollisuuden edessä. Koulun tilat ja työpisteet, tekniset järjestelmät ja toimintatavat voivat asettua tukemaan luovaa työtä ja työn tekemisen tapoja, eivät estämään sitä.

Halava ja Pantzar (2010, 33-34) kritisoivat kliinisen näköisiä ja persoonattomia työtiloja. Heidän mielestään ”yritysten tulisi kannustaa henkilöstöä työpisteensä tai huoneensa ”omistamiseen”, jolloin työtehtävän omistaminenkin tuntuisi luontevammalta”.

Työelämän muutos saa katseemme kohdistumaan työkulttuuriin. Kulttuuri päihittää aina strategian, joten strategia ja työkulttuurin tulee olla samassa linjassa. Nykyinen vallitseva järjestelmäkeskeisyys synnyttää ”mentaalisti ulkoistettua työsuoritetta: työntekijät ovat fyysisesti paikalla, mutta henkisesti muualla” (s. 42). Järjestelmäkeskeisyys on hallaa toivotuille innovaatioille. Organisaation haasteena on tunnistaa ”sellaiset käytännöt, jotka tekevät työstä ja työnteosta (ja muotoilun opiskelusta) latteaa toimintaa.

”Inhimillisiä resursseja on kyettävä vapauttamaan innostuneempaan ja intohimoisempaan tekemiseen” (s. 53). Halava ja Pantzar (2010, 53-56) esittelevät kuusi muutostekijää tämän tavoitteen saavuttamiseen:

  • työnteko pitää vapauttaa kelloon ja kalenteriin sidotusta lineaarisesta innostuneisen purskeiseen.
  • ihmisten tarpeista siirrytään ihmisten unelmiin (tuotekehityksessä ja itse työn tekemisessä).
  • ihmisiä kannustetaan ”uusnoviisiuuteen”, rikkomaan asiantuntijuuden rajoittavaa kehää: ”innovaation kanssa ei voi olla kokenut”.
  • virheettömyyden tavoittelusta kokeiluihin.
  • kontrollista läpinäkyvyyteen.
  • kotimarkkinoita maantiederiippumattomiin mahdollisuuksiin.
FacebookTwitterGoogle+Share