Tulevaisuuden muotoilun korkeakoulu

Muotoilukoulutusta tarjoavilla korkeakouluilla on nyt eksistentiaalinen hetki: muuttuneet käsitykset oppimisesta ja työelämäyhteydestä sekä koronapandemiasta vipuvoimaa saava verkko-opetuksen digiloikka haastavat korkeakoulujen pedagogista kehitystä. Mikä on korkeakoulun tarkoitus? Mitä muotoilukoulutus voisi olla?

Muotoilun käsite laajenee koko ajan kohti yleisen inhimillisen toiminnan ja kyvykkyyden kuvaamista.

Keinonen 2020

Muotoilun käsite on lähestynyt englannin kielen laajaa ’design’ termiä, jonka klassiset määritelmät ankkuroivat sen aloitteellisuuteen, muutokseen kohti parempaa ja uusiin merkityksiin. Mikäli tämä avoin käsite muotoilusta otetaan vakavasti, on mahdollista pohtia muotoilun institutionaaliset rakenteet – kuten korkeakoulut – radikaalisti uudelleen. (Keinonen 2020.)

Monet nykyisistä muotoilutyön käytännöistä siirtyvät robottien tehtäviksi – muotoilu automatisoituu. Samalla muotoilu muuttuu automaattisen kielenkääntämisen ansiosta täysin paikasta riippumattomaksi työksi, jolloin ”design” – grafiikka, tuote-  tai sisustussuunnitelmat ovat aivan yhtä helppo tilata halvimman työvoiman maasta.

Koronaepidemia on suurin shokki korkeakoulutukselle koskaan. Yli 1,5 miljardia korkeakouluopiskelijaa ovat – ainakin joksikin aikaa – sulkeutuneet kotiinsa (Coates 2021). Tietoperustan opetus ei tarvitse kampusta, oppiminen voi tapahtua muuallakin. Verkko-opetuksen loikka 2020 mahdollistaa kampuksille uuden roolin siinä, miten ihmisten tuominen yhteen oppimaan ja työskentelemään on hyödyllistä.

Humboldtilainen ajatus siitä, että korkeakoulusta lähtee eri persoona ulos kuin mitä hän oli tullessaan, ei toteudu verkkoyliopistossa.

Muutokseen tarvitaan ihmisten kohtaamista. Inspiroidun David Staleyn (2019) kirjasta Alternative Universities: speculative design for innovation in higher education, jossa hän esittää kymmenen vaihtoehtoisen yliopiston mallia. Alla oma sovellettu versioni, viisi konseptia korkeakoulusta.

Nomadiyliopisto ei ole sidottu yhteen paikkaan. Kurssit ovat ympäri maailmaa, vuodesta toiseen. Opiskelijat saapuvat tiettyyn paikkaan muutamaksi kuukaudeksi ja työskentelevät paikallisen ohjaajan kanssa ratkaisten paikallisia ongelmia, samalla sukeltaen paikalliseen kulttuuriin, kehittäen taitojaan laajasti.

Metataitojen opistossa opiskelijat keskittyvät oppiaineiden sijasta enemmän modernin talouden välttämättömiin taitoihin: ongelmanratkaisuun, merkityksenrakentamiseen (sensemaking), tekemiseen, mielikuvitteluun, vuorovaikutukseen, kulttuurien väliseen kommunikaatioon ja johtamiseen. Luokkaopetuksen sijasta kunkin taidon opiskelu tapahtuu harjoitteluissa eri yrityksissä. Yritykset saavat työvoimaa ja ihmisiä, joilla on niiden kaipaamia taitoja.

Vakavan leikin instituutti luo toisenlaista tietoa ja näkemystä, jossa mielikuvitus arvostetaan faktatietoa korkeammalle. Leikki nähdään hienostuneena älyllisenä toimintana, joka on tärkeää luovuudelle ja innovatiivisuudelle. Vakava leikki tuottaa suunnittelemattomia ja odottamattomia tuloksia.

Monitietäjäakatemiassa jokainen opiskelee kolmea hyvin erilaista opinalaa: tiedettä, taidetta tai humanistista alaa ja jotain ammatillista alaa. Luovat ja innovatiiviset ideat ilmaantuvat erilaisten alojen rajapinnoilla – opiskelijat oppivat toimimaan noilla oppiaineiden ja eri alojen risteytyksissä.

Tulevaisuuskorkeakoulun keskeinen piirre on tulevaisuuden skenaariot, jotka ovat uskottavia kertomuksia siitä, miten tulevaisuus saattaa avautua. Opiskelijat elävät ja visualisoivat tulevaisuutta voidakseen paremmin muotoilla ja rakentaa tulevaisuutta. Opinto-ohjelma on jaettu puhtaaseen ja sovellettuun tulevaisuusajatteluun. Ensimmäistä motivoi puhdas uteliaisuus, toista muutoksen ennakointi sen hallinnan tai suunnittelun näkökulmista.

Työ jonka voi tehdä yksin, siirtyy robotille.

Verkossa onnistuva työ siirtyy muualle. Rinnakkaiset saman tietoperustan koulutukset yhdistyvät netin uudessa yliopistossa. Automatisaation ja globalisaation uhan alla muotoilun koulutuksella on kolme polkua, jolla selvitä tulevaisuudessa.

Vain sellainen opetus, joka vaatii ihmisten välitöntä vuorovaikutusta samassa tilassa, on peruste kokoontua yhteen. Luova toiminta, yhteisten merkitysten rakentaminen, uuden kehittäminen ja innovaatioiden tuottaminen eivät onnistu netissä.

Kehollisen ja materiaalisen tekemisen kautta tapahtuva oppiminen vaatii kokoontumista yhteen ateljeessa, studiossa tai pajalla. Opettajalla ei ole niin paljon väliä, tärkeintä on oppia vertaisiltaan.

Kolmanneksi, vain paikalliseen ympäristöön, luontoon tai kulttuuriin sitoutuneella ja erikoistuneella muotoilukoulutuksella voi olla perusteltua houkuttelevuutta maailmanlaajuisesti.

Lähteet:

Coates, H. 2020. Higher education design: big deal partnerships, technologies and capabilities. Singapore: Springer.

Keinonen, T. (tulossa). Avoin muotoilu: muotoilun määritelmien kehitys muotoilun edistämisohjelmissa 2000-luvulla. Finnish Design Academy –hankkeen loppuraportti.

Staley, D. 2019. Alternative Universities: speculative design for innovation in higher education. John Hopkins University Press.

Tämä kirjoitus on ensin julkaistu Savonia-ammattikorkeakoulun Uutta luomassa -blogissa 8.1.2021