Kokeilukulttuuri on nyt muotia

Tässä taukoamattoman muutoksen ajassa tutkijoilta vaaditaan innovaatioita: uusia suomalaisia korkeasti jalostettuja tuotteita, joita muu maailma haluaa meiltä ostaa.

Miten yliopistot ja korkeakoulut vastaavat tähän välittömän hyödyn vaatimukseen?

Itä-Suomen yliopiston rehtori Jukka Mönkkönen ehdottaa (SS 4.2.) yhteiskehittämistä tuotteiden ja palvelujen aikaansaamiseksi. Hän ei kuitenkaan kerro, miten tämä yhteistyö tapahtuu: mitä meidän pitäisi nyt tehdä?

Vallitseva järkiperäinen näkemys tuotekehityksestä perustuu pyrkimykseen hallita tuota epäselvää ja epävarmaa tapahtumaa.

Analyysi ympäristöstämme syötetään viritettyyn prosessimalliin. Jos tuote menestyy, selityksenä on taitavan keksijäneron tai sankarijohtajan toiminta.

Tuotekehitys on kuitenkin sähläystä ja sattumaa, joka jälkikäteen kerrotaan hallituksi ja suunnitelluksi.

Uuden keksiminen vaatii uusia tapoja toimia yhdessä. Viimeisintä muotia on puhua nopeista kokeiluista. Jopa Juha Sipilän (kesk.) hallituksen strateginen ohjelma puhuu kokeilukulttuurista.

Kokeilun ajatus kritisoi vallitsevaa teknisesti suuntautunutta ajattelua. Lähtökohtana on se, mitä me osaamme, mitä me haluamme tehdä ja ketä me tunnemme.

Emme jää suunnittelemaan sitä, millä keinoilla päästään ehdotettuun lopputulemaan, vaan teemme pieniä vedonlyöntejä ja alamme rakentaa jotain. Usein päädymme jonnekin, mitä emme osanneet kuvitella.

Strategia menettää merkityksensä. Mikä tahansa tiekartta käy, kunhan se innostaa meidät tekemään jotain yhdessä. Kun lähdemme liikkeelle, alkuperäinen tavoite on jo vanhentunut.

Monet menestyneet yrittäjät toimivat juuri näin, heillä on harvoin selkeätä visiota siitä, mihin he pyrkivät. Kehittäjän ei tarvitse tietää etukäteen, millaista tuotetta hän on tekemässä.

Kehitettävän tuotteen sisällön annetaan muovautua koko prosessin ajan – kauhistustuttava ajatus sille, joka haluaa kontrolloida prosessia.

Tuotekehityksellä ei voi olla yhtä kaavaa, vaan jokainen hanke on erilainen ja vaatii omanlaisensa toimenpiteet: improvisaatiota, heittäytymistä.

Positiivisen illuusion luominen – jopa itsepetos – voi olla eduksi. Kun uskoo tekemiseensä, on helpompi saada mukaan kumppaneita, joilla on toisenlaisia näkökulmia.

Taiteellinen tai muotoilijamainen lähestyminen tuotekehitykseen tarjoavat odottamattomia hyppyjä mahdollisuuksiin.

Uudet sitoutuneet kumppanit tuovat mukanaan uusia keinoja ja tavoitteita. Hanke ei enää ole sama hanke. Virtaava joki ei ole enää sama, emmekä mekään.

Ilkka Kettunen

Kirjoitus julkaistiin Savon Sanomien Mielipide-palstalla 21.2.2016 otsikolla: Mönkkönen, mitä tehdä?

Rehtori Mönkkönen vastaa Mielipide-palstalla 23.2.2016 otsikolla: Kettunen, tehdään yhdessä.

Juhla Mokka -mainoskin puhuu kokeilujen perään…

Katso myös Hesarin juttu työn reaaliaikaisesta muotoilijasta Jesse Soinisesta.

FacebookTwitterGoogle+Share