Miksi muotoilija pukeutuu mustaan?

ilkka kettunen

Aloin pukeutua vain mustaan opiskeluni loppuaikoina. Ymmärsin, että musta on muotoilijoiden, arkkitehtien, luovaan työtä tekevien ja luovan työn reunamilla työskentelevien pukeutumisen koodi.

Mustaan pukeutumisella liityin muotoilijoiden heimoon, puin ylleni univormun, joka suojasi minua kritiikiltä ja paransi epävarmaa esiintymistäni vakuuttavuutta tavoittelevana muotoilijana. Mustalla pukeitumisella erottauduin muista tuotekehityksen osapuolista, saati loppukäyttäjästä – ihmisistä, jotka pukeutuvat ”normaalisti”.

Mustaa pukeutumista on helppo perustella käytännöllisyydellä: ei tarvitse miettiä, miten paita ja housut sopivat toisiinsa ja ovatko vaatteet puhtaita. Värien ja sommittelun kanssa päivittäin työskentelevän on mahdollista neutralisoida itsensä tekemisen kohteestaan. Mustiin pukeutujat perustelevat valintaansa juuri näin – käytännön syillä.

Itse asiassa, Cordula Rau – mustaan pukeutuva arkkitehti itsekin – on tehnyt aiheesta kirjan Why Do Architects Wear Black (2008). Kirja on kuitenkin vain luettelo tunnettujen arkkitehtien omia sutkauksia kysymykseen, miksi he pukeutuvat mustaan, eikä kirja tee mitään yritystä analysoida tai tulkita vastauksia. Mikä on ilmiön taustalla? Mikä on yhteys mustan värin ja arkkitehtien välillä. Miksi arkkitehdit pukeutuvat yhtenäisesti?

Musta pukeutumisessa on perinteisesti ilmentänyt surua, menetystä, häpeää, syyllisyyttä, nöyryytystä. Ajan kuluessa mustasta on tullut kuitenkin väri, joka symbolisoi valtaa, menestystä ja hallintaa (Harvey 1995). Pukeutumalla mustaan yritin saada auktoriteettia ja vaikutusvaltaa siinä tuotekehitysorganisaation kehyksessä, jossa joudun haavoittuvaisena itsenä tuomaan esille omat epävarmat ideani ja arat näkemykseni asioista, jota muut ovat pyöritelleet ammattimaisesti jo vuosia.

Raun (2017) kirjan mukaan arkkitehdit ovat viitanneet mielipiteeseen siitä, että musta liittyy arkkitehtien ”introverttiin” statukseen, joka antaa vaikutelman ”hiljaisesta itseluottamuksesta ja mysteeristä”, joka auttaa välittämään arkkitehtien luovaa voimaa. Tämä on yhteydessä ei-arkkitehtien ja arkkitehtien väliseen suhteeseen, jossa jotkut arkkitehdit (lue muotoilijat) näkevät itsensä lähetyssaarnaajina. (Allmer 2011.)

Onko siis niin, että muotoilija jolla on missio, näkemys hyvästä elämisen tavasta, pukeutuu mustaan? Silloin käyttäjälähtöisen muotoilulähestymisen ongelmanratkaisuun omaava muotoilija tienkin pukeutuu päinvastaisesti… kohderyhmää imitoiden?

Vaatetussuunnittelija Yohji Yamamoto sanoo ristiriitaisesti, että ”musta on vaatimaton ja ylimielinen samanaikaisesti. Musta on laiska ja helppo – mutta mysteerinen. Ennen kaikkea musta sanoo: I don’t bother you – don’t bother me”. Yamamoton lausetta voi tulkita niin, että musta on haarniska mahdollista kritiikkiä vastaan, samalla tavalla kuin mustat aurinkolasit suojaavat käyttäjäänsä. Ihmisten katseelta voi piiloutua univormun taakse.

Ihmiset pukeutuvat niin, että vaatteet yllä tuntuvat hyvältä, eikö niin? Pukeudun mustaan, koska se tuntuu hyvältä ylläni, mustassa näytän parhaimmaltani – tasapainoiselta ja menestyneeltä. Näytän muille, että osaan sopeutua olemassa oleviin pukeutumis- ja ulkonäkökoodeihin, jotka liittyvät alan vallitseviin sääntöihin.

Voin aina vedota Slepian ym. (2015) tutkimukseen The Cocnitive Consequences of Formal Clothing, joka väittää että muodollinen pukeutuminen (musta) saa meidät ajattelemaan suurempia ajatuksia ja kokonaisuuksia, vastakohtana ahtaille ja pienille ajatuksille. Puku päällä ajattelemme abstraktimmin.

Muodollisesti pukeutunutta pidetään älykkäänä, kontrolloituna, ymmärtäväisenä ja uskottavana verrattuna epämuodollisesti pukeutuneisiin (Ahola 2019). Vaatteet viestivät asemasta ja luotettavuudesta – tietenkin kunkin toimialan ja työpaikan käytäntöjen mukaan. Huppari vakuuttaa pelifirmassa, liituraita pankissa, musta luovalla alalla.

Mustan pukeutumisen hyödyt muotoilijalle ovat selvät, mutta herää kysymys siitä, liittyykö sovinnaiseen mustaan pukeutumiseen samanlainen sovinnaisuus ajattelussa ja luovassa työssä vai päinvastoin, kuten edellä mainittu Slepian ym. tutkimus antaa ymmärtää.

Staattiseksi ymmärretyssä ympäristössä muotoilija nähdään mielellään usein muutosagenttina, joka muuttaa asioita. Jos muotoilijan roolia katsookin prosessifilosofian jatkuvan virtauksen näkökulmasta, muotoilija (tai yrittäjä) voidaan nähdä muutoksen hetkellisenä pysäyttäjänä, järjestyksen tuojana alituiseen muutokseen (Johannisson 2018).

Tällöin musta pukeutuminen on perusteltua ja johdonmukaista, verrattuna kirjavaan pukeutumiseen. Käytännössä usein musta vaate ei enää parin pesukerran jälkeen näytä mustalta, vaan epämääräisen harmaalta. Ottaen huomioon sen, että vaatteen värjäys mustaksi on kaikkein epäekologisinta, ehdotan muotoilijoiden ja arkkitehtien pukeutumisen värikoodiksi vaalean harmaata tai beigeä. Muodollista, neutraalia, ekologista ja arkista.

Totta puhuen, ei minulla ole mustia vaatteita muita kuin hautajaispuku, joitain urheilupukimia ja metsurin suojahousut. Vaimoni sanoo kasvatustieteen maisterin auktoriteetilla, ettei musta sovi minulle. Piste. Minulla on paljon sinistä ja viimeaikoina ruskeaa ja vihreää. Yhä useammin huomaan vaatekaupassa selailevani arkipukuja, mutta en vielä sellaista uskaltaisi pitää. Kuinka vanha pitää olla, että saa pitää pukua?

Koomikko Joe Brownia mukaillen voisi sanoa, että ”jos sinun pitää kertoa ihmisille olevasi muotoilija (rikas), et ole sitä” (Ahola 2019 mukaan). Ihmiset pystyvät lukemaan pukeutumista tarkasti, vaikka tulkinnan eksplisiittinen sanoitus on vaikeaa. Pukeutumisella on vaikea valehdella.

Filosofi Epiktetosta lainaten: ”opi ensin tuntemaan itsesi; pukeudu sen jälkeen asiaan kuuluvasti” (Ahola 2019 mukaan).

Kymmenen syytä opiskella muotoilua

1. Muotoilu on maailman vanhin ammatti. Muotoilu on määritellyt ja muokannut ihmisen ruumiillista ja henkistä olemusta jo 2,3 miljoonaa vuotta.

2. Sinulle maksetaan siitä, että olet luova työssäsi. Kotona ja vapaa-ajalla sinun ei tarvitse olla luova, voit olla arkipäiväinen.

3. Muotoilijana sinulla on hyvät mahdollisuudet ja työkalut oman elämäsi muotoiluun (life design).

4. Metataidot nousevat yhä tärkeämmiksi. Kriittinen ajattelu, vuorovaikutustaidot ja luovuus tarjoavat mahdollisuuksia uusille muotoilijatyypeille (sankarimuotoilija on kuollut).

5. Muotoilun klassiset taidot säilyvät: piirtäminen, sommittelu, mallien rakennus (fail fast) ja ajatusten visualisointi ovat yhä osaamisen substanssia.

6. Muotoilu on nousussa nykyisessä positiivisessa suhdanteessa. Töitä on tarjolla, mutta se ei näy mol.fi –sivuilla, vaan töihin päästään verkostojen kautta.

7. Automaatio ei vie muotoilijan työtä: robotista tulee työtoveri. Työssä korostuu ”yhteisöjen, kielen, mentoroinnin, innovoinnin, kultturin, arvojen, lisäarvon ja yhteiskunnallisten muutosten taju ja tasot” (Tedre & Denning 2016).

8. Muotoilu laajenee koko ajan sekä sisällöllisesti että prosessina. Uusia toimialoja ja tehtävänkuvia avautuu muotoilijoille.

9. Suomalaisella muotoilulla on hyvä kansainvälinen maine. Designtyö on samanlaista kaikkialla: kansainvälistyminen on helppoa.

10. Muotoilu on osasyyllinen maapallon nykytilan ongelmiin (markkinamiehen ohella, ks. Papanek 1973). Muotoilu on myös tärkeä osa näiden viheliäisten ongelmien ratkaisuja.

Muotoilututkimuksen tavoite

Tiedoksenne muutama (!) muotoilu/tutkimusmenetelmä Berkeleystä…
PhD-Design-verkossa käydään mielenkiintoista keskustelua parhaillaan: aina jyrkkä Dr Love määrittelee tänään muotoilututkimuksen geneerisen tavoitteen:
1. parantaa muotoilun ulostulon (output) ennustettavuutta
2. parantaa muotoilun ulostulon aiheuttamaa käyttäytymisen ennustettavuutta
3. tunnistaa miten koneet ja ihmiset luovat muotoilun ulostuloja
4. vähentää ”häijyina” pidettyjen ongelmien ja ratkaisujen määrää.

Aalto yliopiston Väre: muurahaispesä!

”Muurahaispesä”, sanoo muotoilun lehtori Simo Puintila (kuvassa oikealla).

”Aikaisemmin vastustin Otaniemeen kampukselle tuloa, mutta nyt alkaa näyttää hyvältä. Otaniemi paikkana tuntuu oikealta kampukselta – ja muotoilu on nyt sen keskellä. Uusi rakennus on suunniteltu niin, että satunaisia tapaamia tapahtuu”.

Aalto-yliopiston uudisrakennus Väre tuo Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun laitokset saman katon alle. Talossa on myös Kauppakorkean toimintoja.

Tapaan heti alma materini aulassa vanhoja opiskelutovereita ja kollegoja. Törmäyttäminen toimii. Ehdotan saman tien myöhempää Savonian muotoilun koulutusohjelman vierailua heidän työpaikoillaan.

OKM:n rahoittaman Finnish Design Academy -hakkeen ohjausryhmä (ks. kuva alla) kokoontuu ensimmäistä kertaa. Hanke lähtee liikkeelle muotoilijamaisesti logon suunnittelulla, joka on annettu muotoilun opiskelijoille kilpailun kautta suunniteltavaksi.

Hankkeelle on tulossa omat kotisivut, kunhan ensin saadaan ilme! Suomenkielistä nimeä ei vielä ole, ehdotuksia? Suomen muotoiluakatemia???

Muotoiluosaamisen X-, I- ja T-strategiat

XIT-strategiat

Kenen siiloon kuuluu laukun muotoilu?

Laukkufirma Golla hakee palvelukseensa teollista muotoilijaa, jota kiinnostaa muoti ja kankaat (ks. ilmoitus).

Muoti ja kankaat ovat perinteisesti olleet vaatetuksen tai tekstiilin osaamista.

Toimitusjohtaja Petri Kähkönen, miksi Golla hakee juuri teollista muotoilijaa?

”Teollisen muotoilijan koulutuksen saaneella on hyvät mahdollisuudet toimia muotia ja tuotesuunnittelua yhdistävien kaupallisten – ei taiteellisten –  kulutustavaroiden suunnittelussa”, sanoo Kähkönen.

”Teollisissa muotoilijoissa on sellaista kekseliäisyyttä, joka sopii meidän tuotteiden kehittämiseen”.

Suomalaisen muotoilukoulutuksen luokittelu on historiallisesti rakentunut sosiaalinen konstruktio, joka sinnikkäästi uusintaa vallitsevia käytäntöjä (tutkijaslangia). Innovaation ajurien (Valtonen 2007) koulutus ei ole kovin innovatiivisesti järjestäytynyt.

Gollan Kähkönen jatkaa: ”Sopivia muotoilun osaajia on vaikea löytää. Itse asiassa, teiltä (Savonia, ent. Muotoiluakatemia) tulleet muotoilijat, esimerkiksi Liisa Mäyränpää, asettuvat osaavampaan kärkeen”.

SADE (Savonia School of Design) on uudessa opinto-ohjelmassaan avannut perinteisen muotoilun pääainejaon. Projektilähtöisessä opiskelussa muotoiluopiskelija saa / joutuu valitsemaan markkinalähtöisesti tarjolla olevista projekteista itselleen mielekkäät osaamisalueet.

Muotoiluopiskelijan mahdollisina profiileina omalle osaamiselleen ovat X-, I- tai T-strategiat:

X -osaaja valitsee projekteja eri toimialueilta laidasta laitaan. Hänestä tulee laaja-alainen muotoilun asiantuntija, joka ei osaa suunnitella erityisesti mitään, mutta on monessa mukana.

I -osaaja valitsee jonkin erityisen toimialan projekteja, tullen suppean alan huippuosaajaksi.

T -osaaja valitsee horisontaalisesti laajan kentän toimialakseen, ja samalla keskittyy vertikaalisesti jonkun spesiaalin osaamisen ekspertiksi.

Vallitseva ajan henki perään kuuluttaa ekstroverttejä  X-tyypin metaosaajia, hyviä tyyppejä, jotka ovat taitavia pöhisemään siellä täällä.

I -osaaja suunnittelee sitten tuotteen valmiiksi.

Kuvan Metsäkeskuksen tutkijoiden erikoisrinkan muotoilu ja tuottaminen: Savonian opiskelijat Heidi Harmanen ja Ilmeini Lasarov.

Katso lisää: Designlab blogiartikkeli Lazier & Wilshere

13 syytä, miksi EI opiskella muotoilua

Ilkka Kettunen

kuva: Lopputyöni TAIKissa 1990: Tuoteskanneri heikkonäköisille

  1. Muotoilu on epäammatti, kuten opettaminen tai toimittaminen. Kuka tahansa voi julistautua designeriksi ja alkaa tehdä muotoilua. Institutionalisoidut ammatit (tuomari, lääkäri ja pappi) nauttivat yleistä arvostusta.
  2. Olet töissä aina. Idea ei kysy kelloa. Romaani, taidenäyttely, elokuva tai näyteikkunashoppailu on kulttuurista taustatyötä, jos ei pääse laskuttamaan asiakasta.
  3. Erinomaiset substanssitaidot eivät riitä menestymiseen: sinun pitää olla ”hyvä tyyppi” ja osata ”verkostoitua” ja osallistua ”pöhinään”.
  4. Nimesi ei tule esille tuotteen yhteydessä (design by…). Vain harvasta tulee sankarimuotoilija.
  5. Innovatiivisuutesi hyödyttää taloudellisesti työnantajaasi. Hyvät royalty-diilit ovat harvinaisuuksia. Yrittäminen on seikkailu riskeineen. Tuotannollinen yrittäminen vaatii ammatti-identiteetin muutoksen.
  6. Palkkataso on alempi verrattuna ekonomeihin ja insinööreihin.
  7. Muotoilussa organisatorinen eteneminen tarkoittaa usein sitä, ettet ehdi piirtää värikynillä enää joka päivä, koska sinun pitää istua kokouksissa.
  8. Opiskelemaan on vaikea päästä (periferiassa helpompaa).
  9. Suhdanteet heittelevät muotoilijoiden kysyntää. Laskusuhdanne on tulossa joskus!
  10. Muotoilu on usein suunnittelua – toimistotyötä. Sankaritekoja ei pääse tekemään (vertaa palomies).
  11. Työssä ei saa liikuntaa (vertaa metsuri tms.).
  12. Maailma on täynnä tavaraa –dilemma kalvaa meitä innovaattoreita. Olisiko paras liittyä linkolalaisiin?
  13. 80% ideoistasi on roskaa, joka ei onneksi tule esille.

Muistoja tulevaisuudesta

kirjastopäivät 2018

Muistoja tulevaisuudesta (pdf, 5 Mt, esitykseni Kirjastopäivillä 2018)

Aivot suhtautuvat ideoihin ja suunnitelmiin aivan kuten kokemuksiin ja muistoihin: suodattamaan informaatiota ja ohjaamaan päätöksentekoa. Nämä tulevaisuuden muistot voivat johtaa uusiin toiveisiin ja haluihin. (Marzano 2005.)

”Aidossa työssä ja taiteessa me joudumme luomaan vailla ulkopuolista tietoa siitä, mitä ja miten tulee toimia”, sanoo Risto Ahti (2006). Runoilija viittaa ilmeisesti Humen (1839) giljotiinina tunnettuun periaatteeseen, joka mukaan siitä, miten asiat ovat, ei voida päätellä sitä, miten asioiden pitäisi olla.

Muotoilija tai kehittäjä tuntee edellä mainitun dilemman omakohtaisesti: jotain on tehtävä, mutta ei voi tietää mitä tehdä.

Rationaalinen normatiivinen tuotekehitysprosessi ei auta meitä eteenpäin. Kehittäminen ja yrittäminen ovat sattumaa ja sähläystä.

Jos tarkeastelen kehittämistä Karl Weickin (1995) Sensemaking lähestymistavan kautta, päädyn seuraaviin suosituksiin:

  • muotoile ensin itsesi: tuote tulee perässä
  • aloita sillä mitä sinulla on
  • tee pieniä vedonlyöntejä – kokeiluita
  • kehitä jollain muulla tavalla kuin sinulle tutulla
  • jokainen tilanne on omansa
  • luo positiivinen illuusio – jopa itsepetos myös
  • kaikki muotoilee organisaatiossa
  • sisältö muovautuu koko ajan – päädyt jonnekin muualle kuin oli tarkoitus

Projektipäällikön näkökulmasta edellä mainitut ohjeet ovat juuri sitä mitä projektinhallinnalla pyritään välttämään. Jäljelle jää vain epävarmaa säheltämistä ja improvisointia.

Muotoilija tehtävä on luoda tulevaisuuden visioita, jotka ehdottavat millainen tulevaisuus voisi olla. Kaikkien aikojen muotoilijasankari Raymond Loewy (1951) puhui MAYA-periaatteesta (most advanced yet acceptable). Hyvä visio koettelee siis hyväksyttävyyden rajoja.

Autoteollisuus tuo esille konseptiautoja, joiden avulla tutkitaan visioiden hyväksyttävyyttä. Vaatetusteollisuus tekee saman catwalkeilla. Mielikuvitellaan utopiaa: millaisessa maailmassa haluamme elää? Mikä on mahdollista, mikä toivottavaa?

Savonian (muotoilu) ja UEFin (innovaatiojohtaminen) taiteellinen ja tutkimuksellinen perfomanssi TIS hakee uusia käytäntöjä innovaatioiden luomiseen (www.terveysinnovaatiostudio.fi). Tulevaisuuteen suuntautuneiden visioivien projektien kautta tutkitaan sitä, millaista terveysteknologiaa me haluamme.

Studio itsessään tavoittelee ennennäkemättömiä tapoja tuottaa uusia tuotteita ja palveluita terveydenhuollon alueella.

Perfomanssin motto on ”fake it till you make it”. Roolipelin kaltaisen toiminnan kautta – leikkimällä ja kuvittelemalla – voidaan saavuttaa todellinen tavoite.

Kuten Aristoteles sanoo: ”jos haluat virtuoosiksi, käyttäydy kuten virtuoosi käyttäytyisi”.