Julkaistu

13 syytä, miksi EI opiskella muotoilua

Ilkka Kettunen

kuva: Lopputyöni TAIKissa 1990: Tuoteskanneri heikkonäköisille

  1. Muotoilu on epäammatti, kuten opettaminen tai toimittaminen. Kuka tahansa voi julistautua designeriksi ja alkaa tehdä muotoilua. Institutionalisoidut ammatit (tuomari, lääkäri ja pappi) nauttivat yleistä arvostusta.
  2. Olet töissä aina. Idea ei kysy kelloa. Romaani, taidenäyttely, elokuva tai näyteikkunashoppailu on kulttuurista taustatyötä, jos ei pääse laskuttamaan asiakasta.
  3. Erinomaiset substanssitaidot eivät riitä menestymiseen: sinun pitää olla ”hyvä tyyppi” ja osata ”verkostoitua” ja osallistua ”pöhinään”.
  4. Nimesi ei tule esille tuotteen yhteydessä (design by…). Vain harvasta tulee sankarimuotoilija.
  5. Innovatiivisuutesi hyödyttää taloudellisesti työnantajaasi. Hyvät royalty-diilit ovat harvinaisuuksia. Yrittäminen on seikkailu riskeineen. Tuotannollinen yrittäminen vaatii ammatti-identiteetin muutoksen.
  6. Palkkataso on alempi verrattuna ekonomeihin ja insinööreihin.
  7. Muotoilussa organisatorinen eteneminen tarkoittaa usein sitä, ettet ehdi piirtää värikynillä enää joka päivä, koska sinun pitää istua kokouksissa.
  8. Opiskelemaan on vaikea päästä (periferiassa helpompaa).
  9. Suhdanteet heittelevät muotoilijoiden kysyntää. Laskusuhdanne on tulossa joskus!
  10. Muotoilu on usein suunnittelua – toimistotyötä. Sankaritekoja ei pääse tekemään (vertaa palomies).
  11. Työssä ei saa liikuntaa (vertaa metsuri tms.).
  12. Maailma on täynnä tavaraa –dilemma kalvaa meitä innovaattoreita. Olisiko paras liittyä linkolalaisiin?
  13. 80% ideoistasi on roskaa, joka ei onneksi tule esille.
Julkaistu

10 syytä opiskella muotoilua

ilkka kettunen
  1. Muotoilu on maailman vanhin ammatti. Muotoilu on määritellyt ja muokannut ihmisen ruumiillista ja henkistä olemusta jo 2,3 miljoonaa vuotta.
  2. Sinulle maksetaan siitä, että olet luova työssäsi. Kotona ja vapaa-ajalla sinun ei tarvitse olla luova, voit olla arkipäiväinen.
  3. Muotoilijana sinulla on hyvät mahdollisuudet ja työkalut oman elämäsi muotoiluun (life design).
  4. Metataidot nousevat yhä tärkeämmiksi. Kriittinen ajattelu, vuorovaikutustaidot ja luovuus tarjoavat mahdollisuuksia uusille muotoilijatyypeille (sankarimuotoilija on kuollut).
  5. Muotoilun klassiset taidot säilyvät: piirtäminen, sommittelu, mallien rakennus (fail fast) ja ajatusten visualisointi ovat yhä osaamisen substanssia.
  6. Muotoilu on nousussa nykyisessä positiivisessa suhdanteessa. Töitä on tarjolla, mutta se ei näy mol.fi –sivuilla, vaan töihin päästään verkostojen kautta.
  7. Automaatio ei vie muotoilijan työtä: robotista tulee työtoveri. Työssä korostuu ”yhteisöjen, kielen, mentoroinnin, innovoinnin, kultturin, arvojen, lisäarvon ja yhteiskunnallisten muutosten taju ja tasot” (Tedre & Denning 2016).
  8. Muotoilu laajenee koko ajan sekä sisällöllisesti että prosessina. Uusia toimialoja ja tehtävänkuvia avautuu muotoilijoille.
  9. Suomalaisella muotoilulla on hyvä kansainvälinen maine. Designtyö on samanlaista kaikkialla: kansainvälistyminen on helppoa.
  10. Muotoilu on osasyyllinen maapallon nykytilan ongelmiin (markkinamiehen ohella, ks. Papanek 1973). Muotoilu on myös tärkeä osa näiden viheliäisten ongelmien ratkaisuja.
Julkaistu

Muistoja tulevaisuudesta

kirjastopäivät 2018

Muistoja tulevaisuudesta (pdf, 5 Mt, esitykseni Kirjastopäivillä 2018)

Aivot suhtautuvat ideoihin ja suunnitelmiin aivan kuten kokemuksiin ja muistoihin: suodattamaan informaatiota ja ohjaamaan päätöksentekoa. Nämä tulevaisuuden muistot voivat johtaa uusiin toiveisiin ja haluihin. (Marzano 2005.)

”Aidossa työssä ja taiteessa me joudumme luomaan vailla ulkopuolista tietoa siitä, mitä ja miten tulee toimia”, sanoo Risto Ahti (2006). Runoilija viittaa ilmeisesti Humen (1839) giljotiinina tunnettuun periaatteeseen, joka mukaan siitä, miten asiat ovat, ei voida päätellä sitä, miten asioiden pitäisi olla.

Muotoilija tai kehittäjä tuntee edellä mainitun dilemman omakohtaisesti: jotain on tehtävä, mutta ei voi tietää mitä tehdä.

Rationaalinen normatiivinen tuotekehitysprosessi ei auta meitä eteenpäin. Kehittäminen ja yrittäminen ovat sattumaa ja sähläystä.

Jos tarkeastelen kehittämistä Karl Weickin (1995) Sensemaking lähestymistavan kautta, päädyn seuraaviin suosituksiin:

  • muotoile ensin itsesi: tuote tulee perässä
  • aloita sillä mitä sinulla on
  • tee pieniä vedonlyöntejä – kokeiluita
  • kehitä jollain muulla tavalla kuin sinulle tutulla
  • jokainen tilanne on omansa
  • luo positiivinen illuusio – jopa itsepetos myös
  • kaikki muotoilee organisaatiossa
  • sisältö muovautuu koko ajan – päädyt jonnekin muualle kuin oli tarkoitus

Projektipäällikön näkökulmasta edellä mainitut ohjeet ovat juuri sitä mitä projektinhallinnalla pyritään välttämään. Jäljelle jää vain epävarmaa säheltämistä ja improvisointia.

Muotoilija tehtävä on luoda tulevaisuuden visioita, jotka ehdottavat millainen tulevaisuus voisi olla. Kaikkien aikojen muotoilijasankari Raymond Loewy (1951) puhui MAYA-periaatteesta (most advanced yet acceptable). Hyvä visio koettelee siis hyväksyttävyyden rajoja.

Autoteollisuus tuo esille konseptiautoja, joiden avulla tutkitaan visioiden hyväksyttävyyttä. Vaatetusteollisuus tekee saman catwalkeilla. Mielikuvitellaan utopiaa: millaisessa maailmassa haluamme elää? Mikä on mahdollista, mikä toivottavaa?

Savonian (muotoilu) ja UEFin (innovaatiojohtaminen) taiteellinen ja tutkimuksellinen perfomanssi TIS hakee uusia käytäntöjä innovaatioiden luomiseen (www.terveysinnovaatiostudio.fi). Tulevaisuuteen suuntautuneiden visioivien projektien kautta tutkitaan sitä, millaista terveysteknologiaa me haluamme.

Studio itsessään tavoittelee ennennäkemättömiä tapoja tuottaa uusia tuotteita ja palveluita terveydenhuollon alueella.

Perfomanssin motto on ”fake it till you make it”. Roolipelin kaltaisen toiminnan kautta – leikkimällä ja kuvittelemalla – voidaan saavuttaa todellinen tavoite.

Kuten Aristoteles sanoo: ”jos haluat virtuoosiksi, käyttäydy kuten virtuoosi käyttäytyisi”.