Muotoilu katsoo peiliin

Kun muotoilija kertoo miten hieno juttu muotoilu on, ketään ei kiinnosta. Muotoilun ilosanoman jankuttaminen – muotoilijoiden toimesta – on tylsää ja hyödytöntä.

Muotoilijoiden pitää puhua muotoilusta, tuotesuunnittelusta ja innovaatioista kriittisesti ja itsekriittisesti, myös kollegoiden toimista ja tuotoksista. Muotoilun ilosanomaa pystyy edistämään parhaiten puhumalla ja kirjoittamalla siitä epäkohtien kautta. Muotoilukritiikin lukijakin pysyy hereillä, ja keskustelua voi syntyä.

Lahden ammattikorkeakoulun järjestämä seminaari (8.6.) Design katsoo peiliin yrittää tehdä tarpeellista avausta: koota yhteen muotoilijoita keskustelemaan rohkeasti ja kriittisesti alan tulevaisuudesta. Olen epäileväinen, onko itsekriittinen muotoiluseminaari mahdollinen?

No, ainakin itse Design katsoo peiliin seminaarin teema on vesitetty tuomalla alustuksiin ja työpajoihin aiheita uudistuvasta työstä ja muotoilun ”rajapinnoista” ja ”marginaaleista”. Aihepiirit ovat laajat, keskustelu sieltä ja täältä.

Fasilitaattori Jari Koskisen (Alternative Futures) mukaan muotoilun ilmapiiri on ummehtunut. Olemme yhä suurten mestarien varjossa. Kärsimme heikosta itsetunnosta ja yritämme todistella olevamme hyödyllisiä (muotoilun ROI). Monen tekeminen näyttää saman toistamiselta. Oscar Wilden tokaisu: ”Se joka osaa, tekee…” vainoaa yhä muotoilun opettajaa.

Jari-Koskinen

Koskisen vastaus on monialaisuus, monipuolisuus, moninaisuus, työn rajapinnoilla osaamisien törmäyttäminen, osallisuus, osallistavuus ja dialogisuus. Konseptitaloudelle tai design fictionille on kysyntää muotoilijan perusosaamisena.

Pirjo Kääriäinen (Aalto-yliopisto) puhuu muotoilun ja teknologian rajapinnoista. Biomateriaalien muotoilu on rahoittajien ja opiskelijoidenkin suosiossa.

Pirjo-Kääriäinen

Timo Hämäläinen (Sitra) puhuu organisaation muotoilusta. Muutoksen nopeus on kasvanut. Yhä monimutkaisemmat ongelmat vaativat yhä vapaampia, horisontaalisia ja moninaisempia organisaatioita (ks. Boisot & McKelvey 2011). Joko yksinkertaistamme ongelmaa tai hankimme lisää vaihtoehtoisa strategioita.

Timo-Hämäläinentimo1timo2timo3

Tapio Mäkelä puhuu spekulatiivisesta, kriittisestä ja taiteellisesta muotoilusta. Hän nimeää arjen innovaatioiden kulttuureja: translocal maker cultures, repair culture ja open design ja puhuu muotoilun tekemisestä välittömän tarpeen ohi, kauemmaksi katsomista.

Jesse Soininen puhuu työn ajattelemisesta toisin, sosiaalisen konstruktionismin näkökulman kautta, siitä miten meidän kunkin tulee tekemisen kautta löytää oma ”verkkoäänemme”. Soininen pudottelee termejä tulevasta konsulttibingosta: alustatalous, verkostoaika, jakamistalous…

Jesse-Soininen

Markku Nurminen puhuu siitä, kenelle luovus kuuluu. Luovuus on demokratisoitunut, se kuulu kaikille. Luovuuspuhe kohdistuu siihen miten tehdään, ei siihen mitä tehdään. Hyvä johtaminen on luovuuden ymmärtämistä, luovat tekijät ovat sitten erikseen. Nurminen kehottaa ottamaan mallia Ruotsista.

Markku-NurminenMarkku1

Seminaarin alustajat toistavat tuttua muotoilupuhetta valtion hallinnon ja yksityisten firmojen jämähtäneistä johtamisen ja tekemisen muodoista. Kukaan alustajista ei ole (itse)kriittinen omaa työtään tai omaa näkökulmaansa kohtaan. Saan kerättyä hyviä lähteitä, mutta en montaakaan uutta ideaa.

Iltapäivän työpajojen aiheina ovat työn ja muotoilun tulevaisuus, peiliin katsomisen taito (kritiikki) sekä marginaalit ja rajapinnat. Itse osallistun muotoilukritiikin työpajaan. Yritämme katsoa ”muotoilun ammattialoja peiliin” ja miettiä miten ja mistä näkökulmasta sitä voisi tehdä.

Loppukeskustelussa nousee jotain mielenkiintoista:

Jari Koskinen: ”On syntymässä tila, jonka muotoilijat voisivat ottaa haltuun”.

Hannu Koskinen (Koskinen Kantele): ”Muotoilija voi luoda tilan, jonne muut voivat tulla tekemään luovaa toimintaa”.

Jesse Soininen: ”Muotoilija ei voi tulla prosessiin asiantuntijana, asiantuntijuus johtaa umpioon. Muotoilija voi leikin ja dialogin kautta tuoda asiakkaalle uusia arvoja (arvorajapintoja!)”.

Onko muotoilu nykyään design? Seminaari käyttää johdonmukaisesti englantilaista ilmaisua. Joka tapauksessa, Jari Koskisen mukaan Design katsoo peiliin -keskustelu tulee jatkumaan tulevaisuudessa. Hyvä niin, ollaan kuulolla.

FacebookTwitterGoogle+Share

käsin kosketeltavat keinot

Tanskalaisen Koldingin muotoilukoulun ja Etelä-Tanskan yliopiston järjestämä konferenssi Tangible means – experimental knowledge through materials käsitteli materiaalilähtöistä muotoilua.

Konferenssi vahvisti sitä tunnetta, että olemme Savonian Design Making -maisteriohjelmassa menossa oikeaan suuntaan – toisaalta, nyt olen hakeutunut sellaisten ihmisten seuraan, joilla on samoja pyrkimyksiä kuin meillä. Jatka lukemista käsin kosketeltavat keinot